United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen kuolemansa jälkeen tietysti koko Camillan ympäristö, äiti, molemmat kostonhimoiset veljet ja perheen ystävät hehkuivat vihaa ja ylenkatsetta ei vain veristä tyrannia ja murhaajaa Teoderikia, vaan myös kaikkia gootteja ja ennen kaikkea kuninkaan tytärtä ja tyttärenpoikaa kohtaan, joita pidettiin kuninkaan rikostovereina, koska he eivät olleet estäneet murhaa.
Kuitenkin se asettaa näkyviin Filipin soturin-neron ja uhkean urhoollisuuden; ja missä hyvänsä me noissa ennakkopäätteisissä ja kiihkoisissa kertomuksissa tapaamme suoria teko-asioita, näemme hänen osoittavan voimakasta mieltä, runsaskeinoisuutta, ylenkatsetta kärsimisten ja vaivojen suhteen ja kukistumatonta uskaliaisuutta, joka vaatii meiltä mieltymystä ja hyväksymistä.
"Kristitty!" huudahti Carbo häntä keskeyttäen. "Kuinka! ainoastaan kristitty!" Hänen muotonsa ilmoitti ylenkatsetta ja suuttumusta. "Minä tunnen heidän: Roman kirouksen ja maailman hylkyjoukon. Nämäthän ne miehet ja opit ovat, jotka saattavat keisarikunnan häviöön." "Kuinka?" kysyi Julius lempeästi. "No, he harjoittavat inhottavia salaisia paheita."
Hän oli jo tunnotonna ja heräsi semmoiseen elämään, johon hän oli väkisin pakoitettu. Sillä välin kuin Senecan puoliso näin pelastui, hän itse hiukesi tuskissaan. Havaiten loppunsa viipyvän hän pyysi jotakin myrkkyä, joka annettiinkin hänelle. Mutta vaikutus tuskin tuntui. Hän halasi päästä elämästään. Hän tahtoi myöskin näyttää, mitä kuoleman ylenkatsetta filosofia saatti synnyttää.
Päinvastoin hän oli sitä mieltä, että ajallinen elämä, joka toisten eduksi sitoutuu kieltäytymään kaikesta, mikä on hyvää ja mieluisaa, mahtaa olla kurja. Kristittyjen käytös häntä suuresti hämmästytti, mutta samalla se herätti hänessä sääliä ja ylenkatsetta.
"Se luullakseni vastaa paremmin ajatuksiisi". "Teillä ei ole mitään syytä siihen epäluuloon, jonka niin törkeästi ilmotatte", sanoi Edith. "Ruumiin orjuus olisi voinut sääliä synnyttää, vaan sielun herättää ainoastaan ylenkatsetta. Häpeä sinulle, iloisen Englannin kuninkaalle. Sinä olet orjuuttanut sekä jäsenet että hengen ritarissa, joka muinoin oli mainioisuudessa melkein vertaisesi."
Ja katsellessani asiaa tältä kannalta tunsin sisimmässäni vihaa ja ylenkatsetta, jonka tähden päätin näyttää kaunottarelleni, että minä olin yhtä kylmä kuin hänkin. Väliin minua vaivasi ajatus, että rouva van Arsdel hänen käskystänsä oli haastellut kanssani, ja että hän tämän kautta tahtoi huomauttaa minua, että hän oli keksinyt tunteeni ja päättänyt tehdä niistä lopun.
Jos tyttö olisi nämät sanat puhunut Bodendorffille, olisi hän ehkä taasen niissä nähnyt vihaa ja ylenkatsetta, mutta pitkä matka ja kirjoitetut sanat keveyttivät hänen käsityksensä. Yleensä oli kaikki hänessä nyt enemmän hyvyyttä ja lempeyttä siitä asti, kuin hän oli joutunut siihen päätökseen ettei elämällä nyt enää ollut tarjottavana edes tyhjää tulevaisuuttakaan.
Kyyneleet eivät hänen ahdistustaan lieventäneet, rintaa kalvoi, kurkkua tukehdutti ja veri hakkasi joka suonessa kuin vasaralla. Nyt hän ymmärsi nuo katseet. Ymmärsi, että niissä oli ylenkatsetta ja tuomiota. Ja hänestä tuntui kuin olisi hän syöksetty ulos kaikkien ihmisten yhteydestä. Eikä hän voinut turvautua Johniin, eikä kertoa hänelle suruaan.
Jonkako herätti tuo puhe? Hän nauroi ääneen. Ei, minä en todella innostunut siitä, en vähääkään. Mutta olihan se erinomaisen kaunis puhe? Hän kohautti olkapäitään, kasvoissa ilmeni osaksi säälivää, osaksi ivallista ylenkatsetta. Lapsellista.... Sinä ehkä et innostu helposti mistään? En. Minusta kaikki semmoinen on vaan pelkkää naivisuutta. Jäin sanattomaksi.