United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olen yhä enemmän kehittynyt melkein yksinomaan perhollaonkijaksi ja viime vuosien saaliistani on sekä pää- että kilolukuun nähden yhdeksänkymmentä sadasta otettu perhosvavalla.
»Yhdeksänkymmentä yhdeksän millaisia te olette nyt kun minä teidät tunnen!» huudahtaa hän rajusti, polkaisten toista jalkaansa lattiaan. »Eläimiä kaikki tyyni ero on vain siinä että toiset ovat sarvekkaita, toiset nupopäitä, ja se ei muuta paljokaan asiaa »Katselet? Katsele vaan!
Te, jotka tahdotte ottaa osaa tuleviin seikkailuihini, asettukaa toiselle puolelleni, että voin laskea lukunne." Heitä oli kahdeksanneljättä luvultaan! Yhdeksänkymmentä viisi seisoi paikoillaan virkkamatta sanaakaan. "Minulla on kyllin monta miestä. Niin, ainoastaan teidän kanssanne, ystäväni, pääsen merelle. Vaan meillä on aikaa kyllin. Emme vielä ole rakentaneet kanoottejamme.
Koko pitäjässä on saatu kokoon ainoastaan sata ja yhdeksänkymmentä, se tekisi yhteensä kuusisataa yhdeksänkymmentä; voisin lisätä siihen omistani kymmenen markkaa. Seitsemänsataa markkaa mikä summa, mikä summa!
Tämä vaimo, joka oli syntynyt noina myrskyisinä aikoina, oli onnellisin olento Berceaun koko kyläkunnassa. "Minä olen vanha: niin, minä olen hyvin vanha", sanoi hän, nostaen silmänsä rukin-pyörästä, tuolla kun istui talon ovella ja suojeli kädellä silmiänsä päivän-paisteelta, "hyvin vanha yhdeksänkymmentä ja kaksi vuotta viime kesänä.
Joo, herra tohtori, koska Great Eastern viipyy sata yhdeksänkymmentä kaksi tuntia New-Yorkissa ja minä tulen palaamaan siinä, niin minulla on sata yhdeksänkymmentä kaksi tuntia katsella ympärilleni Amerikassa.
Sillä Ihmisen Poika tuli autuaaksi tekemään sitä kuin kadonnut oli. Mitä te luulette? Jos jollakin ihmisellä olisi sata lammasta, ja yksi heistä eksyisi: eikö hän jättäisi yhdeksänkymmentä ja yhdeksän, ja menisi vuorille, ja, etsisi sitä eksynyttä?
Helka kiitti runostasi ja lähetti sinulle taikinajauhoja ja" Topias veti matkalaukusta paidan ja sukat "nämä... Katsoppa vaan!" "Voi yhdeksänkymmentä kuinka kauniit sukat! Niissähän on taivaankaaren kaikki värit... Olisitte tuoneet pojan tänne, kosk'ei kerran tyttö..." "
"Ethän sinä löydä koko virttäkään", sanoi kapteeni viimein kyllästyneenä. "Eikö se ole yhdeksänkymmentä on on?" kysyi Tiina ihmeissään. "Onhan se yhdeksänkymmentä jo puolellakin vakuutuksella", sanoi kapteeni ja hänen suunsa vetäysi väkisinkin hymyyn Tiinan luvunlaskun tähden. "Annas kun minä haen sen", jatkoi hän sitten.
Näin hyvästi suurennetuksi ei saa muualla kuin Helsingissä. Tämä tuli postirahoineen maksamaan yhdeksänkymmentä kuusi markkaa ja sitten nämä kehykset täällä kotikaupungissa teetettyinä kymmenisen markkaa. Kaiken kaikkiaan se tuli maksamaan vähän yli sadan. Vai niin kallis oli. Hyvähän se aina maksaa.