Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Hän näytti todellakin tavattomassa määrässä noitten kasvojen kaltaiselta, jotka olivat leikatut hirrenpäähän ulkopuolella akkunaani, kun hän istui halpuudessaan ja syrjästä katseli minua, suu väljentyneenä ja lovet poskissa. "Mr. Wickfield on aivan oivallinen mies, Master Copperfield", sanoi Uriah.
Koska mielestäni näytti siltä, kuin olisi odotettu, että minä puhuisin, sanoin ääneen: "Kuinka voitte, Mr. Micawber?" "Mr. Copperfield", lausui Mr. Micawber vakaasti, "minä toivon, että jaksatte hyvin". "Onko Miss Wickfield kotona?" kysyin minä. "Mr.
Wickfield sairastaa luuvaloa ja makaa vuoteen omana, Sir", vastasi hän; "mutta Miss Wickfield käy epäilemättä iloiseksi, kun hän saa nähdä vanhoja ystäviä. Tahdotteko astua sisään, Sir?" Hän meni meidän edellämme vierashuoneesen ensimäinen huone, johon minä tässä talossa olin astunut avasi Mr. Wickfield'in entisen byroon oven ja sanoi sointuvalla äänellä: "Miss Trotwood, Mr. David Copperfield, Mr.
Markleham pontevasti ja katsahtaen meihin kaikkiin "siitä ajasta saakka, kuin tyttäreni ja hän olivat lapsina yhdessä ja kävelivät käsitysten päivät päätänsä". "Tuleeko minun siitä, mitä sanotte, Ma'am, päättää, että Mr. Maldon on kipeä?" kysyi Mr. Wickfield. "Kipeä!" vastasi "vanha soturi". "Rakas Sir, hän on jos jotakin". "Paitsi terve?" sanoi Mr. Wickfield.
"Agnesin äidillä oli harras ja lempeä sydän", lausui Mr. Wickfield, "ja se pakahtui. Minä tiesin sen hellän luonnon aivan hyvin. Ei kukaan voinut tietää sitä paremmin, kuin minä. Hän rakasti minua suuresti, mutta ei ollut koskaan onnellinen.
Ei mitään pahaa?" "Jack Maldon ei ole koskaan oleva erittäin vireä hankkimaan itselleen kumpaakaan, varon minä", lausui tohtori Strong, miettiväisesti leukaansa hivuttaen. "Kenties ei", sanoi Mr. Wickfield, "ja te palautatte minut kysymykseemme, josta, antakaat minulle anteeksi, minä harhaannuin. Ei, minä en ole vielä voinut hankkia mitään paikkaa Mr. Jack Maldon'ille.
"Hän sanoo pian jotakin huomatkaat! hän katuu jälestäpäin, että hän on sanonut, ja te kadutte, että olette kuulleet!" "Minä sanon vaikka mitä!" huudahti Mr. Wickfield hurjistuneella muodolla. "Miks'en olisi koko mailman vallassa, jos olen teidän!" "Huomatkaat! Minä sanon teille", lausui Uriah, yhä varoittaen minua. "Jollette tuki hänen suutansa, ette ole hänen ystävänsä!
"Minä olen niin iloinen, kun saan olla täällä". "Sepä on oiva toveri!" arveli Mr. Wickfield.
"Se on todella paha sattumus", lausui Mr. Wickfield. "Mutta minä kerron teille, mitä teidän sopii tehdä, Miss Trotwood". "No, mitä?" kysyi tätini. "Jättää veljenne poika tänne vastaiseksi. Hän on hiljainen toveri. Hän ei häiritse minua ollenkaan. Täällä on mainioita lukuhuoneita. Yhtä levollista, kuin luostarissa, ja melkein yhtä paljon tilaa. Jättäkäät hänet tänne".
Saanko puhua suuni puhtaaksi ystävien joukossa? Suuri kunnia on olla hänen isänsä, mutta olla hänen puolisonsa ". Säästyköön minulta ijäksi toinen semmoinen huuto, kuin se, jolla hänen isänsä nousi pöydästä! "Mikä nyt on?" lausui Uriah ja kävi kalmankarvaiseksi. "Ette suinkaan ole tulleet hulluksi, Mr. Wickfield, toivon minä?
Päivän Sana
Muut Etsivät