Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Siinä lähellä oli metsää. Sydämmen pohjasta itkien lähti morsian wihdoin käwelemään sitä kohden. Aiwan lähellä oli komeita, monenwäriseksi maalattuja, wankkoja taloja. Miks'ei hän niitä kohden käwellyt? Hän kai häpesi, mutta mitä hän häpesi? Häpesikö hän itseänsä wai sulhoansa waiko ihmisiä? Kenties kaikkia yhteensä. Oliko hänessä itsessänsä häpeämistä? Ei, mutta hän häpesi itseänsä muiden tähden.
Niissä ajatuksissani riensin minä yhä wain eteenpäin päiwän, kaksi no niin, mitäpä matkustawa muuta tekee kuin matkustaa. Eteeni aukeni nyt uhkea, laaja ja tiheä kirkonkylä. Laaja oli kylä, laweat wiljelykset, joiden wälissä toiset toistaan muhkeammat talot oliwat tiheissä riweissä. Ne eiwät olleet enää uudistaloja eiwätkä wasta alkawia; wanhoja, wankkoja ne oliwat.
Kaksi wankkaa taloa on muiden muassa tuossa maata wiljelewässä paikkakunnassa. Talot owat samassa kylässä, ei kaukana toisistansa. Wankkoja owat ne sekä kartanoinsa että muun warallisuutensa puolesta ja iki=wanhoista ajoista on niissä asunut yksi ja sama sukupolwi. Linnala oli toisen ja Ruokola toisen talon nimi.
Kaksinkerroin tulikin niille arwoa sen tummenewan warjon seassa minkä heikko walo loi salaperäisesti haaweilewaan laajaan korpeen. Petäjät näyttiwät niinkuin ne olisiwat olleet wankkoja, kukistumattomia maan wartijoita, jotka jokaisen sille tulleen wamman ja wastuksen woisiwat turhaksi ja mitättömäksi tehdä.
Suurilukuinen perhe asui tuossa wankassa talossa ja hekin oliwat wankkoja. Suuria ja pulskeita oliwat Ruokolan miehet ja pojat. Talo oli wanhoista ajoista asti ollut aina wäkirikas ja paljo oli wäkeä siinä nytkin. Talossa oli kaksi wanhaa weljestä ja kummallakin heillä oli useampia poikia ja tyttäriä.
Päivän Sana
Muut Etsivät