Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
"Sitä parempi; minulla onkin vähän kiire." Kun he tulivat kadulle, päätti Mathieu olla käyttämättä viekkautta. Parasta oli sanoa asia Couteauskalle suoraan ja maksaa sitten hänelle, jotta hän ei puhuisi siitä muille mitään. Couteauska ymmärsi jo ensi sanoista Mathieun.
Viekkautta hän ei ymmärtänyt; luulevaisuus oli hänestä kaukana. "Minä voin maata jokaisen alammaisen polvella", sanoi hän usein. Yksi asia, joka kuitenkin välistä saattoi hänet osoittamaan muitakin puolia kuin näitä hänen omaisuuksiaan, oli hänen pikainen luontonsa ja se malttamattomuus, joka siitä oli seurauksena.
Ensimäinen tunne oli häpeä: hän näytti omissa silmissään naurunalaiselta, kun kuvitteli, että Maslovassa muka oli tapahtunut henkinen muutos. Kaikki tuon naisen puheet, ettei hän muka tahtonut vastaanottaa toisen uhria, kaikki nuo moitteet ja kyyneleet olivat ainoastaan, ajatteli hän, irstaan naisen viekkautta, halua käyttää häntä eduksensa niin hyvin kuin suinkin.
Ilkkuva, tuskin huomattava hymy väreili kreivi Bernhardin huulilla, kun hän lähti isänsä luota ja meni antamaan espanjalaiselle kamaripalvelijalleen, jolla yksin oli hänen luottamuksensa, tarpeellisia ohjeita. Itse kävi hän mitä suurinta varovaisuutta ja viekkautta noudattaen tiedustelemaan jälkiä, mitkä voisivat johtaa kreivittären paon ja nykyisen olinpaikan perille.
Se oli vankka, hartiakas, uljas, punaverinen mies, jonka yksinkertaisissa kasvoissa vivahteli jonkinmoinen varasto viekkautta ja iloisuutta. Hän ei näyttänyt ymmärtävän merimiehen ammattia ja hän katseli ympärilleen niinkuin se, joka ei ole juuri tottunut laivan kantta tallailemaan.
Se kaikki vaan on viekkautta, vaan salavehkettä, jonka nuot Magyarit ovat keksineet he vaan tahtovat näin viekoittaa kaikki kaupungin neitoset yhteen joukkoon, yht'äkkiä kopataksensa ne kiinni ja viedäksensä ne Turkinmaalle!" "Voi, mamma! Eihän upseereilla olekaan lupa sota-aikana naida", vastasin minä, nauraa hohottain.
Tämän jalon nuorukaisen povessa ei viekkautta piillyt, siinä ei saattanut piillä!
En miekkaa käyttänyt, vaan sanoja, En voimaa käyttänyt, vaan viekkautta, Ja kas, ma sentään teidät kukistin! Ja vaikka sidotte mun rautoihin, Totuutta ette rautoihin te saa Ja vaikka oma syy mun langettaa, Myös teidät surmaan syöksee taivaan valta; Ja vaikka hengen viette herttualta, Te ette valoa voi hävittää. Niin meidät murskatkaa ja linnaa tää! Maailma kerran vaatii palkkiolle! Hoi!
Sanansaattaja rupesi puollustamaan itseänsä; veljeni tappoi hänet. Ah, sanoi rouva Bonacieux vapisten. Ajatelkaas, se oli ainoa keino. Silloin päätti veljeni käyttää viekkautta väkivallan asemesta; hän otti paperit, ilmoittautui täällä kardinaalin sanansaattajana ja yhden tai kahden tunnin päästä tulevat vaunut noutamaan minua kardinaalin puolesta. Minä ymmärrän; teidän veljenne lähettää vaunut.
Katsokaas, neiti, mitä sanon teille, ett'eipä juuri ole mitään, joka kerrassaan tuottaa meille niin suuren joukon ihmisten tuntemista, kuin elatushuolet. Mitä kaikkea saakaan oppia, kun joutuu tekemisiin koronkiskurien, asioitsijain ja muiden semmoisten kanssa ja sitte vararikkoon! Miten paljon ahneutta, viekkautta, kurjuutta ja tyhmyyttä silloin saa nähdä!
Päivän Sana
Muut Etsivät