United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja sen yrityksensä pani hän toimeen kavalalla viekkaudella ja raa'alla väkivallalla, jotka olivat hänen luonteensa omituiset piirteet. Ripuarilaisten kuninkaan pojalle lähetti hän sanoman: "Isäsi on vanha ja ontuva haavoistaan; jos hän kuolee, saat sinä hänen valtakuntansa ja minun ystävyyteni."
Narielestä tuli Livingstone Seshekeen, ja jo kauan sitä ennen sai hän kuulla, että Makololojen viholliset Matebelet olivat tuoneet joukon tavaroita Livingstonelle Sambesi-virran etelärannalle. Mutta Makololot eivät tahtoneet uskoa vihollistensa puhetta, sillä he pelkäsivät, että viholliset tahtoisivat viekkaudella saada jotakin tuhoa tuottavaa noituutta ja taikakaluja heidän luoksensa.
Kun uudessa yhteiskunnassa ei ollut vaimoja, eivätkä naapurikansat vapaaehtoisesti antautuneet avioliiton rakentamisiin sen kanssa, päätti Romulus viekkaudella ottaa, mitä ei muuten saanut. Hän valmisti juhlalliset leikit merenjumalan Neptunuksen kunniaksi ja kutsui naapureja niihin tulemaan. Suuri joukko myöskin tuli, varsinkin sabinalaisia.
"Mutta sinua, kuningatar minä ihailen. "Verrattomalla, kuolemaa pelkäämättömällä rohkeudella ja tavattomalla viekkaudella olet tehnyt barbaarien suunnitelmat turhiksi. "Todellakin: paljon on Belisarius tehnyt enemmän vielä Cethegus, mutta eniten Matasunta." "Puhutko totta?" kysyi Matasunta säkenöivin silmin. "Ja jos kruunu putoaa tuon valapaton päästä " "Niin sinun kätesi pelasti Rooman.
Mennä kolutessaan päätti Antti juopuneen viekkaudella, ettei hän siltä anna myöten, vaikka nyt on vain näin antavinaan. Kunhan tulee alas, niin hän kääntyy takaisin... Se luulee tuo, että hän näin vain, mutta ei hän näin vain ... hän on se poika, joka... Mutta kun salongin lampun valossa huomattiin, että rinta oli märkä ja likainen, masentui mieli täydellisesti.
"'Me olemme suuressa sodassa, ja vilpillinen taistelee sekä viekkaudella ja petoksella että terävillä keihäillä, eikä ole varsin varma, että olemme saaneet hänestä voiton, vaikka olemme karkoittaneet hänet, niin ettemme voi häntä nähdä. Me olemme kenties ainoastaan ajaneet hänet sisälle linnoitukseen, sydämemme pohjukkaan.
Hänen isänsä lapsi, hänen iloinen, viaton Irenensä ryöstetty, viekkaudella viety Euergeteelle, hurjimmalle mässääjälle, jonka elämästä Serapion juuri eilen illalla oli hänelle kertonut, kuvatessaan hänelle niitä vaaroja, jotka uhkaisivat häntä ja Ireneä, jos he lähtisivät temppelistä. Niin varmaankin!
Kotiin tultuaan mieli hän langeta isänsä jalkain juureen, ja niin kauan rukoilla häntä antamaan viekkaudella ansaidun omaisuuden takaisin oikealle omistajalle, kunnes hänen kovettunut sydämensä heltyisi ja hän siihen suostuisi.
Ja noita sitä yhtäkaikki kumarrellaan ja kunnioitetaan. Rehellinen työmies ei ole ihminenkään tuommoisen pohatan rinnalla. Ja mikä kumma siinä lienee, että vaikka ne eläisivät kuin siat, ja vaikka viekkaudella ja kujeilla itselleen kokoovat rikkauksia, niin ei ne siltä kiinni joudu... »Laki on niinkuin laki luetaan», sanoo sananlasku. Mutta annahan olla! jos minä sittenkin menisin hänelle työhön.
Vihavainen, tuo vekkulimainen elostelija, jolla rahoja ei ollut tavallisissakaan oloissa juuri koskaan, istui mielinkielin pöydässä, ketun viekkaudella pitäen varansa saada Oskarilta, jos mahdollista vipata, voidakseen pysytellä ja nauttia seurassa. Paremmin pysyäkseen suosiossa hän yhä puheli miten missäkin suhteessa lakossa olisi meneteltävä.