United States or Caribbean Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä. Hän vapahti minun voimallisista vihollisistani, vainollisistani, jotka olit minua väkevämmät. Ne ennätit minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli turvakseni. Ja hän vei minun lakealle: hän tempasi minun ulos, sillä hän mielistyi minuun."
Vieri kyynel, vieri toinen: vieri vetrehet vetensä kultakengän kautosilta maahan alle jalkojensa; vieri maahan maan hyväksi, vetehen ve'en hyväksi. Ve'et maahan tultuansa alkoivat jokena juosta: kasvoipa jokea kolme itkemistänsä vesistä, läpi päänsä lähtemistä, alta kulman kulkemista.
Mitähän kaloja näistä vesistä saa taimenia vai haukia?» »Hä ääh?» Line 398 Short line 53? »Kysyn vain, saako täältä taimenia vai haukia ehkä siikoja?» »Niin, järvestäkö?» »Niin, näistä vesistä.» »Vai niin» mies raapi korvallistaan; »onko herra ehkä asianajaja?» »Olen kyllä.» »Vai niin, no, sitähän minä arvelinkin ... niinpä niin.» »Ehk'ei täältä saakaan kaloja?»
Maan asukkaat nimittävät virtaa Lualabaksi, mutta eroittaaksensa sen muista samannimisistä vesistä on Livingstone nimittänyt sen Webbin virraksi erään hyvin rikkaan Englantilaisen muistoksi, joka oli Livingstonen vanhimpia ja parhaimpia ystäviä, Komolondo-järvestä lounaasen päin on toinen suuri järvi, joka Lomame-virran kautta laskee vetensä Lualabaan.
Ja hän ajoi keruubilla ja lensi, ja hän liiteli siivillä tuulen; hän pani pimeyden peitoksensa, verhoksensa mustat vedet ja paksut pilvet... Hän ojensi kätensä korkeudesta ja tarttui minuun, veti minut suurista vesistä ylös, hän pelasti minut voimallisesta vihollisesta, vainoojistani, jotka olivat minua väkevämmät.
Ja keskimmäiseltä parvekkeelta, korkeiden, avonaisten akkunankaihdinten välistä kaikui ulkoilmaan soittoa: sello, klarinetti ja piaano ... säveliä, jotka olivat Adelsvärdille tuttuja, joita Maria kuuli ensi kerran ja jotka tällä myöhäisellä hetkellä, kuun udun päilyvään verkkoon kutoutuneina, saaden ikäänkuin henkien kaikua vaiteliaista vesistä, vetivät molemmat veneessä olijat hellästi yhteen.
Notkea on käyntinsä, solakka vartalo huojahtelee, hieno jää ulvahtelee jalan alla. Ihmeissään katselee metsämies ihania erämaita, jotka hänen eteensä aukeavat. On hän joskus ennenkin näillä mailla kulkenut, näistä vesistä yli astunut, ei koskaan ole Metsola hänelle näihin pukuihin paneutunut.