Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Mutta tälle miehelle ei saarnakirjoista saamani oppi tuntunut riittävän, enkä sitä yrittänytkään häntä vastaan käyttämään. Hänen varmuutensa ja tyyneytensä tekivät sitäpaitsi sen, etten uskaltanut hänen mielipiteitään houreiksikaan tuomita, sitä vähemmän, kun jossakin uskonopillisessa oppikirjassa muistin niistä joskus lukeneenikin. Ja niin me ajoimme eteenpäin illan yhä hämärtyessä.
Tämän kirjan johdanto alkoi näin: "Kun lähemmin tarkastaa ihmisten nykyistä mielialaa, näkee heti että he ovat kadottaneet muinaisen uskonsa ja varmuutensa, että meidän aikamme on taistelujen aikakausi, että ihmiskunta huolestuneena odottaa semmoista uskonnonfilosofiaa, mihin se voi jälleen luottaa."
Mutta se koe tuntui asiaan perehtymättömästä Erikistä niin hullunkurisen suurelta, että hänen täytyi kesken ristiriitaisten tunteittensa kuohua hymyillä, aivan hymyillä epäilyksen hymyä. Se hymy teki esittelijään selvän vaikutuksen, Hän tuli levottomaksi, alkoi takerrella, ja etsiä sanoja. Hänen varmuutensa oli kerrassaan kadonnut, tasaisesti juokseva esitelmä rupesi hajoilemaan.
Ja Snellmanista ja Lönnrotista? Ja tarvitsiko heidän kohta luulla, että se, joka siinä lepäsi, oli humalassa! Heissä oli ylpeyttä ja ahdasmielisyyttä ja itserakkautta. Tuhlaajapoika! Ei hän semmoisena ainakaan tänne koskaan palaa! He luulevat kai olevansa kaikkia muita paremmat. Antero oli saanut takaisin varmuutensa ja uskon itseensä ja lähti uhka mielessä pappilaan.
Hän oli jo saavuttanut vanhan varmuutensa ja terhakkuutensa, joka kokonaan oli kadonnut, kun lehmä, josta se riippui, oli katoamaisillaan, ja sanoi mennessään: Katsos mokomia, kun aikoivat viedä minulta lehmän. Mutta malttakoothan! Liisan tulee muistaa, että koko syy olisi ollut Kallen ... häntä teidän pitäisi torua. Torutaan, torutaan! sanoi hän mennessään.
Tuontuostakin läjäytti hän kepillään röyhkeimpiä päähän, mutta vain ikäänkuin raivatakseen tietä tavallisen tungoksen läpi. Hänen tyyneytensä ja varmuutensa ei saattanut olla hämmästyttämättä raivostunutta joukkoa. Vihdoin ihmiset tunsivat hänet, ja useat äänet rupesivat huutamaan: "Petronius! Arbiter elegantiarum! Petronius!" "Petronius!" kaikui jo kaikilta tahoilta.
Mutta tarkemmin katsottaessa huomasi pian, että hänen varmuutensa oli vain tuon nuoren miehen vakavan ryhdin heijastusta, ja että tuon näennäisen välinpitämättömyyden takana piilivät kaikki nuoren sydämen vaihtelevat tunteet: pelko, epäilys, toivo, levottomuus ja kukapa sen voi niin tarkoin tietää? kenties myöskin semmoisia muistoja, joita ajatellessa sydän sulaa surullisten mietteiden valtaan.
Salaliittolaiset olivat hamaan tähän hetkeen asti ottaneet asian joskaan ei kevytmieliseltä kannalta, niin ainakin kevyellä mielellä: heidän varmuutensa sen hallituksen heikkoudesta, jota he lähtivät kukistamaan, oli paisuttanut heidän rohkeutensa ja lisäksi vaikuttanut vielä sen, etteivät he uskoneet asialla arveluttavampia puolia olevankaan.
Kaikki nauroivat hänen erehdystään, mutta hän ei itse ymmärtänyt naurun syytä. Ja samalla levollisella äänellä kiitti hän sitten Denistä saatuaan boan. "Kiitos, Blaise, se oli kiltisti tehty." Mutta nyt tapahtui kokonainen naururäjähdys, sillä niin hassulta näytti hänen varmuutensa. Mitä se on? Mitä he niin nauravat? Vihdoin alkoi hän aavistaa erehdystään ja katseli tarkemmin tuota nuorta miestä.
Mutta kaikkien enin miellyttää minua hänen varmuutensa ja reippautensa. Hän näyttää niin voimakkaalta ja miehekkäältä. 3:MAS NEITI. Kaikkia vielä! Jos hänellä on vähän ryhtiä, niin on hän sen saanut sotaväessä. Ja hänen kauneuteensa on sekoitettu niin paljon raakuutta, että hän on melkein vastenmielinen. 2:NEN NEITI. Vastenmielinen? Hän on ehdottomasti pitäjämme komein herra.
Päivän Sana
Muut Etsivät