Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. lokakuuta 2025
Juuri tähän aikaan hän oli saapunut Parisiin, vuokrannut siellä avaran huoneuston ja kutsunut lapsensa ja Malvida von Meysenbugin luokseen. Eräänä iltana palatessaan valtiollisesta kokouksesta, jossa hän oli puhunut, valittaa hän vilua, mutta on muuten hyvällä tuulella ja kertoo illan tapahtumista. Yöllä hän sairastuu keuhkotulehdukseen ja muutaman päivän perästä häntä ei ole enää.
Kun monien vainoomisien perästä olen köyhä, ei se ole mikään häpeä päinvastoin olen ylpeä siitä, sillä jos mikään, on se todistus valtiollisesta kunniastani." Nämä sanat eivät olleet mitään tyhjää korupuhetta, vaan ne olivat Liebknechtin elämän sisällys. Niiden takana oli ihminen, joka ei tuntenut raukkamaisuutta eikä pelkoa.
Kaupungin sanomalehtikin, joka tahtoi tarkasti seurata yleisönsä mielipiteitä, otti tuulestapuhuakseen. Puhui yhtä totisesti kuin jostain tärkeästä, valtiollisesta asiasta. Mainitsi ensin tosiasiana sen seikan, ettei ole tuullut moneen päivään ja että varjossa on ollut 20 astetta lämmintä. Mutta toisessa numerossa lausui lehti jo toivomuksen siitä, että hyvä olisi, jos tuulisi.
HILLERI. Jääköön, ja jää! HURMERINTA. No onko se toinen puolue suurikin? HILLERI. Ei ole suuri. HURMERINTA. Tohtori on etevin ja innokkain mies siinä. HILLERI. On intoa toisillakin, vaan ei ole taitoa. HURMERINTA. Mitä tohtori sanoi minun valtiollisesta kirjoituksestani? HILLERI. Ei ole minulle puhunut mitään. HURMERINTA. Onko Hilleri lukenut sen? HILLERI. Luettiinhan se meillä kotona ääneen.
Tuo onneton karkulainen oli puolta vuotta ennen valtiollisesta kiihkosta tappanut yhden paraista ystävistään, joka muonavirastossa palveli keisarillisessa armeijassa. Tästä verityöstä hän sitten vielä kerskaeli, kirjoitutti nimensä kaikkiin sanomalehtiin, eikä pidetty mitään pitoja, joissa hän ei keskellä mässäystä kehunut siitä kuinka hän tuon onnettoman saattoi surmaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät