United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se on kaunista lukea, Maria, ja kun minä luen sitä, tunnen minä, että totinen usko on ainoa tarpeellinen, ja että tahtoisin ennen olla kristitty kuin kruunupää kuningas. Tästä kirjasta nähdään, kuinka Jumala voipi kutsua köyhän miehen vaeltamaan sitä tietä, joka on parempi kaikkia maailman teitä, mitkä vievät rikkauteen, korkeuteen ja kunniaan. Onhan kuitenkin kummallinen tämä köyhä vaeltaja!
Hän seisahtui hetkeksi portin ulkopuolelle, missä oli rautainen vaivaistukki, jonka yli oli kiinnitetty riippumaan seuraavalla kirjoituksella varustettu puutaulu: Vaeltaja Täällä Näet Kuvan maailmasta Missä Vähäisin Hullu on viisas.
Tämä vaeltaja tunsi hyvin lintujen ja hyönteisten ja muiden eläinten tapoja ja kertoi huvittavia tarinoita niistä omituisella, osaksi leikillisellä, osaksi juhlallisella, tavalla, joka suuresti viehätti Tomia, saattoi häntä nauramaan ja väliin tuotti kyyneleitä hänen suuriin sinisiin silmiinsä.
Tuontuostakin tuli jotakin uutta ja ihmeellistä. Pappi ja jumalanpalvelus... Minkähänlaista se oli? Huomenna saatte nähdä, sanoi Inkeri. Vuosia oli vierinyt, ajat olivat vaihdelleet siitä, kun viimeksi näillä tienoilla kuljettiin saarnaa kuulemaan. Miksi juuri minä jäin elämään? Minkätähden minut yksin säästettiin? mietti moni hiljainen vaeltaja, jolta rakkaimpansa olivat menneet.
Kulettuaan tämän soukan, kääpiökasvia kasvavan palstan läpi, saapui vaeltaja suuren metsän korkeain, jylhien lakien alle, jonka pitkät jättiläispuut olivat niin oksattomat korkealle maasta, että näyttivät mahtavilta pylväiltä, joita oli asetettu sinne tänne kannattamaan tuota valtavaa lehväkaarrosta.
Magna, tässä kunniallisen miehen käsi, tässä sydämmeni, joka ei toivo rakkautta, mutta myötätuntoisuutta en myöskään pyydä anna minulle mitä voit, suo minun kuitenkin jäädä ainaisiksi ajoiksi vanhaksi ystäväksesi. Saanko nyt tulla? Magna Roosilta professori Bruunille. P:n pappilassa 10/VIII 188 . Rakas vaeltaja! Riennä kotiin pitkältä retkeltäsi, suoraan tuohon "lämminlempiseen kyyhkyslakkaan."
"Vaeltaja, te tunnette siis veli Starck'in?" "En, lapseni. Mutta tulen hyvin kaukaa häntä katsomaan. Minun täytyy nähdä hänet." "Teitä miekkoista! teidänkös kelpaa!" Ja novition silmäripsien alta kiilsi kyynel. "Vai niin", Villon sanoi, "sinä siis rakastat häntä hyvin, lapseni?" "Minäkö häntä rakastan!" Fridolin hehkuvalla innolla vastasi, "minäkö häntä rakastan, veli Starck'ia!
Hän syntyy tänne uudestaan ja uudestaan. Hänen sielunsa ei ole kotoisin vanhemmistaan eikä ole Jumalan luoma nykyisen elämänsä alkaessa, vaan on ollut olemassa ennen syntymistään. Missä? Näkymättömässä henkimaailmassa, johon aina palaa ruumiillisen elämän loputtua. Ihmisen sielu on tavallaan kuin vieras vaeltaja tämän maan päällä.