United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jumalainen Julius, jos voisin rukoilla, niin tänään rukoilisin, rukoilisin sinua. "Auta, täydennä jälkeläisesi työ. "Miten ankarasti, verisesti ja väsymättä olen taistellut siitä ajasta alkaen, jolloin marmoripäästäsi lensi minun päähäni ajatus Rooman uudistamisesta, valmiina, täysissä aseissa, kuten Pallas Athene Zeun päästä.
Ellei hän pian löytäisi suojaa, täytyi hänen kuolla pelastusta toivomatta. Hänen kelpo oriinsa vaan juoksi väsymättä ja lensi kuni musta varjo ilmassa kupruavien lumijoukkojen läpi. Vaan kuinka kauan mahtoi hänen voimansa piisata juosta pelättävässä ilmassa, hirveässä myrskyssä? Ei se mitenkään enää jaksanut niin täyttä laukkaa juosta puoltakaan tuntia.
Viimein hän lausui: »Kuinka mielelläni tahtoisinkaan sinua auttaa, jos vaan suinkin voisin, sillä maan asujamia olen aina sydämestäni lempinyt. Hiljaisina syys- öinä, kun kaikki olette levolla olleet, olemme usein Tähettärien kanssa valvoneet ja taistelleet tuon kurjan Turjan tytin kanssa, joka väsymättä vainoo viljapeltojanne.
Hän kuunteli väsymättä potilaittensa valituksia ja määräili runsaasti lääkkeitä. Hän ei koskaan tehnyt sitä tyhmyyttä, että olisi antautunut lempiseikkailuihin minkään potilaansa kanssa, sillä nainen, joka tulee lääkärinsä rakastajattareksi, on potilas, joka ei koskaan maksa.
Hänen päänsä oli kääntynyt taaksepäin, silmät puoleksi ummessa, ja hän näytti täydellisesti nauttivan soiton säveleistä ja tanssista. Ja hyvästipä se kävikin! Näytti siltä kuin olisi hän ikäänkuin lentäen liehunut läpi taivaan ja ilman koskaan siihen väsymättä.
Obenreizer, joka väsymättä käveli edes takaisin suojamassa, viittasi Vendalelle tulla häntä auttamaan laukun aukaisemisessa. Parhaiksi voivat eroittaa toisiansa pimeässä, vaan toinen ei kuullut sanaakaan mitä toinen puhui.
Köykäisenä jaloiltaan ja rautaisilla jäntereillä varustettuna, hän luotti omiin sääriinsä enemmän kuin minkään muun elävän, ja matka, jonka hän väsymättä jaksoi päivässä kulkea, osoitti, että hän todella sangen vähän vierasta apua kaipasi. Nyt minäkin jo aloin eroittaa kaksi mustaa pilkkua, jotka joka hetki kävivät selvemmiksi, ja kysyin siis kasvinveljeltäni, mikä neuvo nyt paras olisi.
Hän myönsi ettei hän väsymättä ole voinut kulkea kaksi kertaa edestakaisin noissa jyrkissä portaissa ensi kerran hän oli mennyt alas ainoastaan saadakseen portin suljetuksi. Hän totteli sentähden mielellänsä käskyäni ja istahti sohvaan. Rinnassa oli vika, sanoi hän. Kuulotorven ja koputtelemisen kautta huomasin, suureksi surukseni, että hän puhui liiankin totta.
"Tyyntykää, herra ritari pahan haavanne tähden on se välttämätöntä!" Ensi kerran katsoi ritari ihan selkeänä kasvoihin ihmeen kaunista olentoa, joka kumartui hänen ylitsensä; ikäänkuin lumottuna tuijotti hän sen hellän olennon suloiseen muotoon, joka niin väsymättä hoiti häntä.
Niin, niin, ajattelin silloin: isänmaan ystävien tulee tehdä työtä, näihin aikoihin ja vastuksiin katsomatta, tehdä työtä nurkumatta, väsymättä, tehdä työtä silloinkin kuin pilkkanauru, ylenkatse, parjaus, viha ja vaino ovat palkkana, tehdä semmoista työtä, jota tuon työn vastustajat ymmärtävät ja käsittävät, sillä he ovat vielä niinkuin pikkulapset, jonkatähden heille pitää antaa pikkulapsen ruokaakin.