Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
"Mutta katsos, kaikki vaunut seisovat perättäin ja kaikki kulkevat ne rautajäljissä. Katsos tuota suurta arkkua, joka kulkee tuossa edes ja takaisin! Ei sillä on savupiippukin! Kas nyt on varmaan paholainen pussissa! Se savuaa ja ähkyy ja potkii ja mylisee, ja katsos kuinka höyry tupruaa sen sieramista ulos, kun se kulkee ohitsemme. Ja, mikä elämä ja meteli! Se on aivan kuin ihka elävä peto!
Sä, joka kysellyt Mult' ennen oot kuin nyt, Vuorilla, metsill' asujain, Oi kaiku! kuule vastuutain: En liutaa liitävää Rannalta säikytä; En kuikkaa kulje ajellen, En sorsaa poikki lahtien; Aatostan' ajan mie: Jok' airon-otto vie, Jos kuinka huono heikko vain, Mun likemmäksi aatostain. Miss' sauhu tupruaa Sinervän harjun taa, Ma järven päässä töllin nään, Johon aatos karkas eeltäpäin.
Ovet ovat laudoista huonosti yhdistetyt ja usein lukottomia ja salvattomia; akkunat niin pienet, että niitä tuskin huomaakaan ja usein vielä lasittomia. Matalalla olevissa ruovo-, sammal-, ruoho- eli joskus myös puu- tahi liuskakivi-katoissa on savutorven sijassa vaan räppänä, josta savu tupruaa.
"Nyt heitän irti!" huutaa hän, heittäytyy rekeen, ja äkkinäisellä tempauksella lähtee "raide" eteenpäin, niin että lumi elukoiden sorkista tupruaa korkealle ajajien päälle. Etunenässä ajaa Lappalainen, sitten kauppias, sen jälkeen hänen puolisonsa, sitten lappalaistyttö lapsi sylissään ja hänen takanaan välillinen eli varaporo ilman reettä.
Aavekuva oli poltettu aivoihini; jos nukuin hetkisen, herätti minut heti sama näky: lumi, joka tupruaa lahdella, yksinäinen nainen, joka siellä taistelee ... minä näen sen vielä nytkin ... olen sen aina näkevä ... elämän loppuun saakka ... ah Ester... Ester ... etkö sinä voi minua auttaa, sinä, joka herätit minussa omantunnontuskan ... sinä, jonka puhtaus sai minut näkemään, kuinka tahrattu olen..."
Hänen kasvoillensa heiastuva punainen hohde näkyi niitä synkistyttävän. "Katso, katso tyttö!" huusi äkkiä seppä. "Savuahan tuolta orsista tupruaa! Mistä tulee tämä paksu savu ja tuli? Ahjosta se ei ole tullut". Kersti ensi säikäyksessä kiljahti kovasti pääsihän tyttö parassa hetkiseksi naisluonne vallalle vaan heti rohkaisi hän jälleen mielensä. "Hiljaa, Konrad! Annas tänne vesisanko!
Ne kukoistavat parhaillaan ja niiden tuoksu leviää lorisevan puron reunoilta ylös sakeaan savuun, joka monista tehtaista tupruaa ja tekee laaksokylän ilman oudolle raskaaksi ja tukeuttavaksi. Tuuliakin torjuu vuoret, että ne hyvin vähän pääsevät kylää puhdistamaan.
Että siinä todellakin nyt on silta ... ja kamreerin talo ja kauppapuoti ... ja kirkko ja iso pappila ja sen riihet ... että tuo aita ja tuo veräjä ... ja tuolla koti, tuossa koti, tässä koti! Isän kamarin ikkunassa näkyy kasvoja ruudussa kiinni ... nyt ne katoavat ... nyt lentää porstuan ovi auki ... sieltä syöksevät pihalle ... toisia tupruaa kyökin ovesta ja tuvasta.
Tunnette kaiketi Catskills-vuoret, sillä tietysti näitte ne kulkiessanne virtaa ylöspäin Yorkista; ne ovat siniset kuin selkeä taivas, ja pilvet kokoontuvat niiden huippujen päälle, niinkuin savu tupruaa indiani-päällikön pään päällä kalmatulen palaessa. Siellä on Korkeatöyry ja Pyöreähuippu, jotka kohoavat kaikkia muita ylemmäksi, niinkuin isä ja äiti lastensa joukossa.
Ovenpielessä vasemmalla on uunirintainen muuri, jonka hormikattoinen pankon nurkka muodostaa nokisen takan, jossa puut rattoisina talvi-iltoina paukkuvat. Tästä sauhu kautta muurin nielevien torvien ylös kohoaa ja katonpäällisestä tiilituutista ilmoihin tupruaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät