United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen sanottuaan herrat venäjänkieltä harvasteeseen läiskäytellen lähtivät kuin metsittyneet sonnit paksusammalista rämettä jälekkäin kävellä vöhlistämään tunturille päin. Ja kohta linjanaukon perältäkin lakkasi kirveitten lätinä ja puitten kaatumisen räiske kuulumasta. Yksi ja toinen taakkaselkäinen mies ilmestyi rajalle matkaten tunturia kohti.
Kun sitten kaikki miehet olivat kahvinsa juoneet, saivat he heittää neuvonsa siihen ja varmuuden vuoksi lähteä kaikki tunturille. Mikko kiirehti sinne ennen muita juuri kuin saadakseen saaliin ennenkuin muut kerkiävät.
Matkalla syksyllä rannikolta tunturille oli perhekunta muutamana päivänä pystyttänyt majansa ylisen Altenvirran rannalle, ja poika oli kenenkään huomaamatta mennyt rannalle. Täällä hän jollakin tavoin sattui putoamaan virtaan, ja hädissään oli hän valittavalla äänellä huutanut: "Ranne, Ranne!"
Hän jokelti ja lauleli kävellessään metsän läpi tunturille. Päästyään sen selänteelle, täytyi hänen vähän huo'ata. Hän istui sammaltuneelle kivelle ja otti esiin viulun. Hän soitti morsiusmarssia. Nuorta elämäntoveriaan soitti hän kirkolle. Vaan tuntuipa kuin säveleet eivät soisikaan siellä ylhäällä; hän katseli viuluaan ja lykkäsi uudestaan ei. Sitte hän pani sen koteloon takaisin.
He ottivat sauvat kätehensä ja luistivat tiehensä. Oi runoilija, runoilija, mit' olet tehnyt sä? Porokylästä porokylään vyöryi joukkio. Yön pimeydessä kolkuttivat he oville, huusivat asukkaita ulos Pyhän, Jehovan nimessä, Jumalan rangaistuksella perkeleen lapsia rangaistaviksi. Kutsumus oli tullut cherubilta, sanansaattajalta, joka juuri samana yönä oli taivaast' astunut tunturille.
"Mikä valkoinen tuolla kaukana on, onko se pilvi?" "Ei, Dora, se on tunturi." "Oi, näetkös miten aurinko paistaa tunturille, niin ihanata! Mutta näetkös miten valkenee tuolla kaukana tunturin ylipuolella, miten se ikäänkuin yhdistyy taivaan kanssa? Onko se meidän tunturi?" "On, se on tunturi Joutsenveden luona. Sitä sanotaan Joutsentunturiksi, siellä kun aina lepää lumi kukkulalla."
On niin synkkää kulkea tässä ahtaassa laaksossa, jossa olemme taivaltaneet niin monta päivää." Mutta Pekan ei ollut suotu sinä päivänä katsella ympärilleen, sillä ennen kuin he ehtivät kiivetä ensimmäiselle tunturille, tuli jo hämärä, ja täytyi seisahtua laittamaan yöpymispaikka tavalliseen tapaan. Antti ja Pekka kaatoivat paksun hongan ja raahasivat toisen pölkyn nuotioksi.
Ruotsalainen siirtolaislappalainen matkustaa kevään tultua tunturille, mutta lähtee syksyn tullessa alankomaalle. Talvella tulee hän siten aina Pohjanlahden rantamaalle saakka.
Sudet olivat tunturille pääsemäisillään, kun nuorukaiset, peurannahat yllä tulivat näkyviin kontaten ja koettaen tehdä itsensä niin huomattaviksi kuin suinkin. Sudet eivät näkyneet heitä havaitsevan, kunnes lauman etunenässä kulkeva vanha johtajasusi äkkiä kyykistyi maahan ja alkoi ryömiä. Toiset tekivät samalla tavalla; mutta tultuaan notkoon ne näkyivät äkkiä hajautuvan ja rupeavan kiertämään.
Nuorukaiset päättivät heti koettaa päästä ampumamatkalle. Antin oli jäätävä paikalleen, kunnes hän näkisi Pekan päässeen toiselle tunturille. Silloin hänen piti laakson alapäästä lähestyä peuroja ja ahdistaa niitä rinnettä ylöspäin. Jos se onnistuisi, saisi Antti ampua, se näytti heistä selvältä. Kun Pekka näkyi määräpaikalla, lähti Antti liikkeelle ja oli pian ehtinyt lähelle peuroja.