United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt hän palaa takaisin ... reppu selässä ... joku toinen astuu perässä ... ja vielä toinen. Ne ovat kai ne kaksi vanhaa herraa, jotka lähtivät täältä tänä aamuna, sanoi isäntä. Ja hänkö uskoo, että tuhatvuotinen valtakunta jo on toteutunut maan päällä? kysyi muuan vieraista, tyhjentäen lasinsa ja nousten. Ja ettei koskaan enää tule sotaa eikä riitaa eikä nälkää eikä kallista aikaa.
Hän tunsi sen. Tämä Helsingin elämä oli niin kuluttavaa monessa suhteessa. Ja kaikkein enin kulutti tämä toivoton, kalvava tunnontuska ja tämä tulokseton taistelu, jota hän ei käynyt edes täydellisen tappion välttämiseksi, vaan ainoastaan sen viivyttämiseksi. Kaikki se, mitä hän ennen pelkäsi, se oli nyt toteutunut. Tai oikeammin nyt hän kokemuksesta tiesi, mitä ja miksi siiloin pelkäsi.
Te näitte hänen madonnansa ja taulunsa Eikö ole kovin herttaista sillä tavalla ilmaista uskoaan ja ajaa asiaansa! puhkesi heistä munan heti, kun hän oli mennyt. Jos emme ennen olisi olleet rauhanaatteen miehiä, olisimme sitä kuitenkin nyt. Sanoin, että ainoastaan hänen tähtensä tahtoisin uskoa, että hänen unelmansa pysyvästä maailmanrauhasta jo on toteutunut tai ainakin pian tulee toteutumaan.
Hänen kohtalonsa on toteutunut. Sinun, tyttöseni, syntyessäsi ovat paremmat tähdet välkkyneet, kuin hänen, ja minä saatan jättää sinut rankaisematta. Sen teenkin mielelläni, ja, Klea, jos minun Andromedani saa kasvaa, toivoisin hänen tulevan sinun kaltaiseksesi. Se on korkein kiitos, minkä isä saattaa antaa toisen miehen tyttärelle.
Vanha, niin monen aikakauden pilkkaama unelma ihmisten vapaudesta, veljeydestä ja vertaisuudesta oli vihdoinkin toteutunut.
Sen Parthenon, joka kohoo yli koko kaupungin, jota tulijan silmä ensiksi tervehtää ja jota tuo toinen rakennus tuossa vastapäätä riemuiten tervehtii, torin yli sille huutaen: »concordia res parvae crescunt!» Työmme tunnustetaan, näen mä! Se on Ateneum, taidepalatsi. Cygnaeuksenkin suuri unelma toteutunut. Ei nyt Suomen runotarten ainakaan tarvitse pelätä päätänsä kurkihirteen lyövänsä.
Mutta tämä onnenpotkaus on tehnyt kokonaan tyhjäksi meidän matkasuunnitelmamme... Jospa minäkin joutuisin tuommoiseen hauskaan seikkailuun, niin olisin matkaani kaikinpuolin tyytyväinen. KAARLO. Kärsivällisyyttä! Kärsivällisyyttä! Ennen päivän koittoa on toivosi toteutunut. KUSTAA. Kaunis tyttö! KAARLO. Hän itkee... Hyvä! Seikkailu tulee sitä vaihtelevammaksi. KUSTAA. Hän tulee kuin kutsuttu!
Toteutunut unelma tuhatvuotisesta valtakunnasta maan päällä! Elkää pilkatko unelmia, herra ranskalainen! Uskottehan niihin itsekin, koska kerran olette matkalla rauhankongressiin. Unelmat onnen maista toteutuvat pikemmin kuin luullaankaan. Se liikenteellinen olotila, jossa nyt elämme, on tuskin puolen vuosisadan ikäinen mikä onkaan oleva olotila sadan vuoden kuluttua!
Urut taukosivat, äänet vaikenivat, ja saarnatuolissa seisova kirkkoherra alkoi: "Mitä te teette vähimmälle, sen olette tehneet minulle! Näin sanoo Herra, ja tämä on juuri nyt myös toteutunut meidän kolkoissa paikkakunnissa..."
Nyt ei kukaan hänelle lämmintä juomaa tarjoo... Hän oli, tuo vainaja, niin pelännyt, pelännyt silloin ja melkein aina, välistä ollut kärsimätönkin ja moittinut häntä. Ja hänen pelkonsa oli toteutunut. Oliko hän aavistanut loppuaan? Oliko ollut väärin tuoda hänet tänne? Ne kysymykset tulivat usein mieleen, ne olivat hänen jokapäiväisenä seuranaan yksinäisinä hetkinä täällä tuvassa.