Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Niistä herätti hänet mr Utterson, joka äkkiä kysyi: »Ja sinä et tiedä, asuuko se mies, joka oli pankkiosotuksen allekirjottanut, todellakin tuolla?» »Pidätkö sen todennäköisenä?» oli Enfieldin vastaus. »Ei minä olen sattunut kuulemaan hänen osotteensa; hän asuu jonkin torin laidassa en muista minkä.» «Etkä ole koskaan ottanut lähempää selvää tuosta tuosta talosta, jossa on tuo ovi?»
Olkoon mies millainen tahansa, tietysti hänellä täytyy olla oikeus saada paperinsa kuitattuna takaisin... Revittäväkö palasiksi ja heitettävä palaset vasten naamaa? Toisin sanoen: lahjoittaa rahat hänelle vielä kerran. Ikkunan ääreen tullen näki kamreeri Hellberg Linnasen, upseerin sinellissä, leveänä, kasanskilaisensa täyttävänä, ajavan torin halki, kuin uhmaten.
"Onko se ehyt?" "On. "Mutta jos se katkeaa?" "Silloin olen minä, kuten kerran ennenkin, Rooman sulkuna. "Eteenpäin!" Syphax toi korskuvan ratsun esille. Cethegus hyppäsi sen selkään. "Oikealle! "Missä on veljesi Marcus?" "Torin luona sijaitsevassa linnoituksessa." Heitä vastaan tuli palkkasotureita, isaurilaisia ja abasgeja, jotka pakenivat satamakaupungista päin. "Paetkaa", huusivat he.
Me astuimme maahan eräässä kadun suussa sen torin vieressä, jota hän oli maininnut, ja minä käskin vaunujen odottaa, kosk'en tietänyt muuta, kuin että ehkä tarvitsisimme niitä.
"Minä todella sinä iltana olinkin rakastunut, en kauniisen lauluun enkä lämpimiin säveliin, vaan jononkin kovaan ja jäähdyttävään... Muistatteko, mistä puhelimme astuessamme Kaarle XIII:nen torin poikki?
Tällä kertaa oli pääasia, ett'eivät hänen vihollisensa päässeet ylenmäärin hänen tappiostaan riemuitsemaan eivätkä sylkemään hänen yhteiskunnalliselle hautakummulleen. Ja jo isosti reippaampana mieleltään hän kääntyi poikki torin, Vallgrenin suihkulähteen ohitse, Kaivopuistoon johtavalle Länsi-Rannalle kulkemaan. Mutta siinä kulmassa tulikin Soisalo häntä vastaan. Terve! lausui Antti.
Keskellä näin avaran torin, johon lukemattomia katuja yhtyi, ja kaikki ne kadut olivat tungokseen asti täynnä ihmisiä, ikäänkuin kaikki kansa olisi ollut matkustamassa.
Seuraavana päivänä hyvin varhain Morgiana meni erään rehellisen, vanhan suutarin luo, joka aina ensimäisenä istui torin varrella työssään. Hän tervehti häntä ja pisti hänelle kultarahan kouraan. Suutari, jonka koko kaupunki tunsi Baba Mustafan nimellä, ja joka oli suuri leikinlaskija, katseli tarkkaan rahaa, ja huomatessaan sen olevan kultaa, hän sanoi: "Soma käsiraha! Mitä käskette?
Nisuleivänmyyjiä istuskeli joukottain torin syrjällä, ja näitten ympärille kokoontui myös paljo ostajia. Niemen Mikkikin oli markkinoilla, mutta hän käveli vain kädet taskuissa pitkin katuja, katsellen ympärillensä, ikäänkuin hän olisi jotakuta hakenut. Muutaman hetken kuluttua oli hän löytänytkin mitä haki, sillä nyt kulki Lyyli hänen sivullansa.
Se, joka kello 1/2 3:n aikana sattui käwelemään Kaarle XIII:n torin itäisimmässä lehtokujassa, saattoi olla warma että hänelle siellä tulisi wastaan pitkä, kookas wanha herra, astuen suorana, waan ei jäykkänä. Puku osoitti wähäwaraisuutta; nuttu oli usein kowin saristunut, waan aina kuitenkin tarkimmalla huolellisuudella puhtaaksi harjattu.
Päivän Sana
Muut Etsivät