Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. toukokuuta 2025
Kaupungista vapaaehtoisina kaikki paitsi muonituksesta huolehtimaan jääneet ... hm, heissä oli tosin myöskin Tommolan tapaisia. Kuusikymmenvuotiaatkin vanhukset, jopa pienet poikanaskalit tappelemassa. Miten se oli mahdollista ... etteivät he pelänneet?
»Ihmeellistä tuollainen reippaus, sankaruus», sanoo Oiva Tommolan kihlattu. »Sellaiset miehet ovat kuin Runebergin kansaa. Täytyy ottaa häneltä kukkia muistoksi.» Nainen katkaisee verenpisaran sen ristin edestä, jonka valkeassa laudassa on kirjoitus: Väinö Bongman. Tommola taputtaa häntä isällisesti ja suojelevasti hartioihin.
Tällainen tekee Tommolan rauhattomaksi, tämä kauneus, ikäänkuin kaiken olemattomuus. Johtuvat mieleen afääritkin, joiden hän toivoisi olevan vieläkin parempia kuin ne todellisuudessa ovat. Ja hän on päättänyt olla ajattelematta mitään: levätä täällä maalla, hoitaa terveyttään.
Niinkö lienee, että ihmisen täytyy liioitella saavuttaakseen jotakin, tässä tapauksessa paljon? Mutta vähät filosofiasta!» Tommolan kihlattu sanoo: »Olet Bongmanista kertonut minulle merkillisiä asioita. Kuinka oli sekin ... ja sekin tapaus? Ja se...»
Pitäisi olla vaseliinia.» Vaseliinia on sittenkin: Tommolan hartiat voidellaan karhunrasvan päälle vaseliinilla; jopa rinta ja kasvotkin. Se on Muttisestakin hauskaa. He nauravat, ja juttelevat sitten tytöistä, Tommolan neekerittäristä. Sitten sanoo Tommola: »Mutta tästähän tulee hyvää. Katso, näin minä hieron vähän sydäntäni.
Tommolan pää painuu jälleen hiukan kumaraan, ja hän istahtaa mietteissään lumivalkeaksi maalatulle penkille, joka on asetettu sankarien haudan eteen, pyytäen silmin morsiantaan tulemaan viereensä ja aukaisten sateenvarjonsa. Tommola istuu hetkisen vaiti, ja sitten hän jatkaa: »Kuinka omituista. Että hän oli sittenkin sankari, tuo Bongman!
Päivän Sana
Muut Etsivät