Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. marraskuuta 2025
Sillä välin lähestyivät syysmarkkinat, ja pojat toivoivat niille tulevan jonkun kauppiaan, jolla olisi myytävänä ruutia. Tämä toive kävi toteen. Useillakin kauppiailla oli ruutia, mutta pojat epäilivät, uskaltaisivatko he ruveta kauppaa hieromaan. He pääsivät epätietoisuudestaan, kun Taneli ilmestyi markkinoille. Hän oli tullut hankkimaan vuohia, sillä sudet olivat syöneet entiset.
Jo saavat nuoremmat miehet minun puolestani laskea lautat..." "Tottahan sentään jonkun lautan laskette", toivoivat lauttamiehet. "No niin olen ajatellut, että minulta se jo jää", vastasi Iisakki. Paloniemen Heikki ja Juhani olivat sillä aikaa menneet niiden lauttojen päälle, joita jo oli koskea varten varattu.
He tiesivät kyllä, että neuvosto kaikella mahdollisella tavalla koettaisi saada kuningatarta aikeestaan, mutta he tunsivat myös Kristiinan itsepäisyyden ja toivoivat, että neuvoston vastustus vaan yhä enemmän kiihoittaisi häntä saattamaan aikomuksensa perille. Everstiluutnantti Stålsköld'in piti sinä päivänä ensikerran esiytyä seurassa, jonka jäseneksi hän vähää ennen oli otettu.
Mutta hänen vanhempansa sitä ehdottomasti toivoivat, ja Heikkikin sitä viimein tahtoi, kun se kerran oli vanhempien toivo, ja kun he pitivät huolta kaikista kulungeistakin. Niin päätettiin matka, ja Heikki itse tuli Eeviä saattamaan. Mutta hänen oli kohta palattava kotiin, jonne virka kutsui.
Kaikki muutkin puuhat saivat enemmän pontta ja niihin ryhtyi suuremmalla hartaudella. Muutaman toverinsa, Marin, kanssa oli heillä ollut jo kauan salainen tuuma, että lähtevät aattoaamuna kaupungille avuille, joita jaettiin köyhille rikkaista taloista. He toivoivat saavansa paljon niin että voivat jakaa kaikille köyhille, niinkuin muuan tyttö, josta Mari oli Elsalle kertonut.
He tahtoivat vaan mitä kovimmalla tavalla koetella hänen luonnollista lujuuttansa, kuitenkaan heti äärettömiin menemättä. Tosin oli heillä tarkoituksena viedä hänen päänahkansa mukanaan kotikyliinsä, vaan ensiksi toivoivat he kumminkin voivansa lannistaa hänen lujamielisyytensä ja saada hänet miehuuttomasti vaikeroitsevan raukan kaltaiseksi.
Virran rannalla kohosi korkea, keilimäinen kallio. He päättivät kiivetä sitä ylös, koska he sen päällä toivoivat löytävänsä suojan tukehduttavalta savulta, joka oli laskeutunut koko seudun ylitse. "Rohkeutta, Helena, rohkeutta!" huusi Silman kerran toisensa perään, auttaen häntä kiivetessä, "rohkeutta! kohta olemme ylhäällä ja silloin saatte levätä."
Ei ollut katkeruutta tässä ajatuksessa, ja he toivoivat tulevansa viedyiksi sinne samana päivänä, sillä he eivät voineet ajatella elämää ilman toisiaan. Ja muuten eivätköhän he jatkaneet elämää lastensa kautta, eivätköhän he olleet ijankaikkisesti yhdistetyt toisiinsa ja kuolemattomia jälkeläisissään?
Tämä oli ihan tarpeellinen varokeino, koska useat kylät ovat metsän sisässä ja niin monen muukalaisen odottamaton tulo voisi herättää pelkoa ja epäluuloa asujamissa, ennenkuin he ehtivät kätkeä pienen omaisuutensa. Täten alkoi matka; kaikki toivoivat ja luottivat.
Kaikkien tuomarien seuraamana tuli Troekurov hänen jälissään. Dubrovskijn äkkinäinen raivonkohtaus teki häneen syvän vaikutuksen. Tuomarit, jotka toivoivat Troekurovilta kiitollisuutta, eivät saaneet ystävällistä sanaakaan. Hän matkusti heti Pokrovskojeen omantunnon vaivaamana ja tyytymättömänä siihen voittoon, jonka hänen kateutensa oli saanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät