Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Tigellinus ei voinut muuta kuin vaieta ja merkitä muistoonsa ne senaattorit ja ritarit, jotka seurasivat Petroniusta salin perälle ja kerääntyivät hänen ympärilleen, vakuutettuina siitä, että hän yhä edelleen pysyisi Caesarin suosiossa. Petronius jätti palatsin ja läksi Vinitiuksen luo.
Nyt ovat Sofonius, Tigellinus, Petronius tai Vatinius suosiossa... Caesar luultavasti ei eläessään ollut kuullut puhuttavankaan Lygian kansasta ja kun hän vaati hänen luovuttamistaan panttivankina, niin hän teki sen siitä syystä, että joku puhui hänelle hänestä. Helppohan meidän on arvata, kuka sen teki." Pomponia nosti äkkiä silmänsä. "Petroniusko?" "Tietysti." Syntyi hetken hiljaisuus.
Hän rupesi taasen etsimään sanoja, joilla kauneiten voisi kuvata hetken vaaraa, mutta samassa hän näki kaikkien ympärillä seisovien kalpeat, hätääntyneet kasvot, ja silloin hänkin pelästyi. "Antakaa minulle tumma viitta päähineineen!" virkkoi hän. "Mahtaakohan tästä todella syntyä ottelu?" "Herra," sanoi Tigellinus epävarmalla äänellä.
"Sentähden, että sanot rajattomasti rakastavasi Caesaria, vaikka vastikään uhkasit yllyttää pretorianit häntä vastaan. Me ymmärsimme sinut kaikki, Caesar myöskin." Tigellinus, joka ei ollut uskonut Petroniuksen uskaltavan lyödä pöytään sellaista valttia, kalpeni, hätääntyi ja meni aivan ymmälle.
Tahdotko kuolla samalla tavalla?" Vanhus nosti kalpeat kasvonsa: jonkun aikaa hänen huulensa vavahtelivat, sitten hän virkkoi: "Minäkin uskon Kristukseen." Tigellinus katseli häneen kummissaan: "Koira, olet totisesti tullut hulluksi!"
Mutta hovimiehet ajattelivat toisin. He näkivät uhkaavan myrskyn eikä kukaan heistä kaikista nähnyt sitä niin selvään kuin Tigellinus. Luontoansa noudattaen tämä mies, kun hän näki isäntänsä huononevan aseman, päätti että hän ei ainoastaan hylkäisi häntä, vaan myöskin jouduttaisi hänen perikatoansa.
"Herra," virkkoi sen nähdessään Tigellinus, "salli minun lähteä täältä, koska täällä tahdotaan syöstä sinun persoonasi turmioon ja koska sinua täällä sanotaan pelkurimaiseksi Caesariksi, pelkurimaiseksi runoilijaksi, murhapolttajaksi ja kulhariksi, sillä korvani eivät saata sietää sellaisia sanoja." "Olen joutunut tappiolle," ajatteli Petronius.
Myrkytä minut, taikka polta minut, milloin vaan katsot hyväksi. Se on minulle yhtä kaikki." Tigellinus katsoa tuijotti typerällä ja ilmeisellä kummastuksella. Nero purskahti hillittömään nauruun. "Sinä olet mitä suurin mies", Nero huudahti. Tuosta hän syleili Cineasta jonkunlaisella ihastuksella. "Sinun kaltaistasi ei löydy.
Huomaan sitäpaitsi, ettet pidä kykyäni etkä Troja-runojani suuri-arvoisina, koska arvelet, ettei niiden tähden kannata tehdä suurempaa uhrausta." Tigellinus kävi aivan hämilleen, mutta Nero nähtävästi tahtoi vaihtaa puheainetta, koska hän hetkisen perästä virkkoi: "Kesä kuluu kulumistaan... Kuinka siellä Roomassa nyt mahtaa haista!... Ja kuitenkin meidän täytyy palata sinne kesä-kilpaleikkeihin."
"Kuulepa nyt mikä ajatus tuli mieleeni, mutta katsele, kun minua kuuntelet, esimerkiksi Nigidiaa, jotta ihmiset luulisivat meidän puhuvan hänen hiuskoristeistaan... Tigellinus ja Chilon katselevat meitä paraikaa... Kuule siis: pankoot Lygian yöllä arkkuun ja kuljettakoot kuolleena pois vankilasta loput arvaat sanomattanikin." "Kyllä," vastasi Vinitius.
Päivän Sana
Muut Etsivät