United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tarkoitan: aina suurempaa ja suurempaa tyylittelyä, tarkoitan aina äärimmäisempää taidekeinojen yksinkertaistuttamista, teatterin tekemistä jälleen korvalle kauniiksi ja silmälle koristeelliseksi, näyttämön muodostamista jälleen runouden eikä vain porvarillisen maun ja kirjallisen käsityön kotisijaksi.
Huhuttiin sitäkin, että herra Sinebrychoffin olisi ollut maksaminen aika hyvitys teatterille sen johdosta, että hän vei sen parhaan voiman ennenkuin tämän ja teatterin välinen sitoumus vielä oli loppuunkulunut.
Onneksi on tätänykyä helppo saada hyviä kääntäjiä, vaan jos en niitä saisi, koettaisin harjoittaa itseäni kirjoittamaan suomeksi. Kysymykseeni, miksi hra Tavaststjerna ei aio tarjota näytelmäänsä Ruotsalaiseen Teatteriin, vastasi hän, ettei hän luota tämän teatterin taitoon eikä tahtoon esittää kotimaisia kappaleita.
Sentähden ei hra Tavaststjernan tee mieli tämän teatterin puoleen kääntyä, vaan on hän päättänyt muuttaa ainakin nykyisin valmistumaisillaan olevine kappaleineen Suomalaiseen Teatteriin, jonka johtajan tahto ja taito samalla kuin näyttelijäin kyky ja taipumukset ovat paremmin omansa vaikuttamaan näytelmän menestymiseen. Jouduimme tämän johdosta puhumaan hra Tavaststjernan uudesta näytelmästä.
Tervetulleimpia vieraita oli rouva Canthille aina tohtori Kaarlo Bergbom, jolle hän kernaasti myönsi olevansa suuressa kiitollisuuden velassa hyvistä kirjallisista neuvoista ja joka vuorostaan taas ei ole vähemmässä velassa rouva Canthille Suomalaisen Teatterin puolesta.
Keskellä pääkaupungin talorykelmää oli eräs ylellisesti koristettu palatsi. Sen omisti keisarillisen teatterin primaballerina, ensimmäinen tanssijatar, Mathilda Kzeczinska, joka ensin Nikolai II:n, sitten erinäisten suuriruhtinasten rakastajattarena oli tullut miljoonainomistajattareksi.
Ehkä veli oli syytön; ehkä siinä kohden oli joku erehdys, joka voi kerran selvitä. Mutta se ainakin oli varma, että rukkaset hän nyt Liisalta sai. Ilmankos se vapaapiletti olikin keltainen! Näinä päivinä arveli hra Antti Kettunen tehdä jotakin suomalaisen teatterin hyväksi. Kettunen oli sivistynyt mies, vaikka ei mikään kirjanoppinut kaksi luokkaa oli käynyt lyseota. Mutta sivistynyt hän oli.
Arbakes poikkesi käytävään, jonka kautta arvokkaimmat katselijat päästettiin sisään. Paikaltaan Arbakes nyt silmäili sitä valtavaa ja kärsimätöntä joukkoa, joka täytti tuon suunnattoman teatterin. Ylärivillä, miehistä erillään istuivat naiset, joiden kirjavat puvut kaukaa näyttivät värikkäältä kukkaniityltä.
Mikä liikuttava kohtaus, kun rouva Aspegren Katrina tuo tervehdyksensä teatterin aivan ensimmäisiltä ajoilta. Odotti vain, että vainajatkin, Vilhot, Lundahlit, Salat y.m. olisivat yhtyneet elävien joukkoon. Korkeimmilleen kohosi tunteiden tulva, kun Iida Aalberg näyttelijäin puolesta lausui heidän jäähyväisensä johtajalleen: »Hehkumielin, kaukokatsein sinä eellä vaelsit.
Seuraavan vuoden alkupuolella valmistuu sitten Hamlet lopullisesti ja ilmestyy painosta samana vuonna. Venetsian kauppias näyttää olleen toisena välillä, mutta suomalaisen teatterin johtokunta ja Ida Aalberg anovat häneltä hartaasti Romeota ja Juliaa.