United States or Kosovo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuossa olivat nuo korkeat peilit, joissa hän oli sanonut voivan kuvaisestaan iloita; tässä olivat ruusupuiset huonekalut tummansinisine silkkipeitteineen, jommoisilla hänen huoneensa herttuan linnassa oli ollut varustettu; melkein joka huoneessa oli soutotuolia, joissa hän niin mielellään kiikkui; tässä taas piano, jota hän ei uskaltanut koskettaa, kun hän ensi silmäyksellä huomasi sen olevan eräästä tehtaasta, jota hän äskettäin oli paraaksi kehunut; tuossa oli sali, jonka hän itse näytti pienimpiin osiinsa saakka järjestäneen, niin tarkoin oli se sen kuvan mukainen, jonka hän kerran tanssista puhuessa oli tanssisalista laatinut.
Sillä aikaa kun minä, musiikin heikosti kaikuessa tanssisalista, enemmän sisällisellä katseellani näin kuin ajatuksillani tajusin tämän tosiasian, lepäsin minä täysin tyynenä tuntien vain jäätävän tuskallisesti, mitenkä minä vähitellen ikäänkuin kuolin pois kaikesta, mitä maailmassa olin rakastanut.
Tämän loputtua istahtivat he erääsen syrjähuoneesen levähtämään ja sillä aikaa kun soitto epäselvään kuului heille tanssisalista, istuivat luutnantti ja neiti Kreiner tuolla syrjähuoneessa ja taistelivat mitä hauskinta taistelua, kuin ajatella voi. Luutnantti hienosteli ja tyttö virnasteli ja kummaltakin puolelta taisteltiin ahkerasti hymyilyillä, silmäyksillä ja imartelevilla lauseparsilla.
Kun hyena oli lausunut jäähyväiset ja poistui pienokaisensa kanssa tanssisalista, mutisi hän hampaittensa välistä seuraavat sanat: Minä siis sain nähdä hänet!... Hänet, jonka elämän minä kerran pelastin!... Eikö minulla ole oikeus ottaa lahjani takaisin!... Minä otan, minä otan sen takaisin ja annan sen sovitusuhriksi kostolleni, sinulle, onneton, odottava varjo!... Ikuinen viha, ikuinen kosto!... Hänelle ja niille muille!...
Meillä ei ole mitään sen enempää kerrottavaa tanssiaisista, mutta emme voi olla mainitsematta mitä tapahtui kohta niiden loputtua. Kun hääjoukon piti tanssisalista puutarhan poikki mennä ruokasaliin, huomattiin että oli melkoisesti satanut ja että vieläkin ripotteli.
"Olen totta tosiaankin!" sanoi Amrei ja poika kysäsi: "Uskallatko lähteä kerallani kedolle?" "Uskallan". "Ja luotatko minuun?" "Luotan". "Mutta mitäs omaisesi sanovat?" "Minun ei huoli vastata töistäni muille kuin itselleni, minä olen orpo". Käsi kädessä läksivät he tanssisalista. Avojalka kuuli yhtä ja toista takanansa kuiskuteltavan ja supsuteltavan, ja hän piti silmänsä maahan luotuina.
Sill'aikaa kuin minä sisällisellä silmälläni enemmän katselin kuin ajattelin tätä ja soitto epäselvään kaikui tanssisalista, makasin minä niin rauhallisena ja tunsin itseni vähitellen hiljaisella tuskalla ikääskuin kuolevan pois kaikesta siitä, joka oli ollut minulle rakasta maailmassa.