Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Tiedätte kai. Se on musta. Korpit sen ovat munineet... Se tekee näkymättömäksi terveen ihmisen, sairaalle antaa se terveyden... Häh? Tiedätte kai siitä? Klaus ei tiennyt, oliko hänellä hullu vai taikauskon kahleisiin sidottu ihminen edessänsä. Hän ei vastannut mitään. «Häh! Tiedätte, kosk'ette vastaa!... Mietitte paljoko teidän pitää siitä tahtoman? Minä maksan, määrätkää hinta!
Onhan kaikille selvä, joilla silmät ja korvat on, että kaikki nämä todistajat ovat törkeän taikauskon kahleihin sidotut, niin että he kyllä omassa uskossaan vilpittömät ovat, mutta kuitenkin valheen ruhtinaan kaikenlaisilla surkeilla ennakkoluuloilla saastutetut.
Ne ovat kulkeutuneet Indian tasangoille; ne ovat sekaantuneet kreikkalaisten haaveellisiin mietiskelyihin. Yhä laajeten ja saaden yhä uutta lisää, mitä kauemmaksi ne joutuivat ikivanhasta alkuperästään, ne ovat viimein tässä uskossa saaneet maallisen, karkean muodon, ja Galilealaisen tunnustajat ovat tietämättään vain Niilin taikauskon kertaajia.»
Pormestari ei mitenkään jäänyt sinne enää, vaan veti vastahakoisen morsiamensa kotiin. Noita ja piika seurasivat perässä. Rouvan suurella vaivalla jo näin paljon menestynyt toimi oli siis turhaan menemäisillään, jota ei millään tavalla tahtonut niin laskea. Melkein väkisin päätettiin menot kotona. Mutta tästä raakuuden ja taikauskon työstä ei seurannut sitä, mitä pormestarinna odotti.
Aitan ovella, johon linnun pesät ko'otaan, on hänen kunniaksensa komea vuode, ja pyyntöajan jokaisena torstain iltana viedään sille uusia uhreja. Lamput sytytetään, suitsutetaan, ja toimitetaan sanalla sanoen kaikkia taikauskon hullutuksia. Semmoinen on uskonnollinen valmistus tähän vaaralliseen työhön. Mutta vielä on toinenkin, nimittäin mielen hurmoaminen.
Voi, äiti, äiti, sinä olet poljettu, sinä olet häväisty, ja kuitenkin olet itse istuttanut tietämättömyydessäsi poikasi vereen sen orjamaisen taikauskon, joka hänen kostavan kätensä herpaisee! Vaiti äiti, vaiti! Ikkunaruutu irtausi ja lasi putosi kilisten permannolle. Lampunliekki alkoi läpättää.
Hän päätti lähteä sunnuntaina caziquen luo, vaikka hänellä ei ollutkaan tapana sunnuntaisin liikuskella, ei taikauskon takia, vaan hurskauden vuoksi. Hän teki sen myöskin tällä kertaa, kuten hän sanoi, vain toivoen, että asukkaat heidän osoittamansa hyvän tahdon vuoksi tulisivat kristityiksi ja Espanjan kuninkaan uskollisiksi alamaisiksi.
Ja millainen on tuo tulevaisuus? jatkoi kreivi samalla uteliaana ja epäillen. Jaana loi häneen terävän silmäyksen. Pitkällisiä tuskia ja kauka-aikaisia iloja, ikuisia taisteluja ja ikuista palkkaa, pimeyttä paljon ja valoa viimein, vastasi hän totisesti. Kreivi Bertelsköld hymyili. Mene levolle, Jaana parka, sanoi hän; taikauskon henki sinua vielä hallitsee.
Ei kenenkään päähän pistänyt, että tuo vanha nainen oli yksi noita sokeimman taikauskon monia onnettomia uhreja; ei kukaan aavistanut, että hänenkin rinnassaan ihmissydän sykki ja kärsi; jokainen oli varma siitä, että noita-akka, joka oli luvannut sielunsa pimeyden ruhtinaalle, samalla oli kironnut kaikki inhimilliset tunteensa ja menettänyt kaiken oikeutensa toisten sääliin.
Taikauskon tuskat polttelivat Svenonia rouvan sydäntä, mutta hän hillitsi kielensä, tietäen ettei vastaansanomisesta ollut mitään apua. Mentiin siitä sisälle ja istuttiin päivällispöydän ääreen, isäntäväki syöden samaa ruokaa kuin palkolliset, jotapaitsi Svenoniuksella, vähistä varoistansa huolimatta, aina oli köyhän kulkijamen vara varattuna.
Päivän Sana
Muut Etsivät