United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !
Simo jäi Taavetin kanssa kahden, ja nyt heidänkin täytyi mennä taloihin työhön, sillä ei kaikista paikoista voinut työtä kotiin saada. Koko syksyn he talosta toiseen muutellen työskentelivät, ja ansaitsivat koko joukon viljaa. Ihmiset ihmettelivät Taavettia, kun hän niin nuorena oli voinut tulla semmoiseksi satulamaakariksi. Taavetti olikin vilkas poika, ja isokasvuinen.
Kuta lähemmä tuli eronpäivä, sen alakuloisemmaksi tuli Pynnöläinen. Selvästi huomattiin, ettei hän tahtonut jäädä yksin vieraan väen kanssa. Leena huomautti Taavettia: "Kysy isältä, eikö se tahdo seurata meitä Naavalaan." Taavetti oli kohta siihen valmis. "Ettekö tahdo lähteä meidän kanssa Naavalaan?" kysyi hän päivää ennen lähtöä, kun oli juuri päivällisiltä noustu.
"Turha vaiva, hyvä isäntä, turha vaiva! Se on sanottu, mikä sanottu." "Olkoon menneeksi!" Isäntä otti Taavettia kädestä ja talutti kamariin. "Viisituhatta kaksi sataa", huusi isäntä. "Erota poika!" "Eipä kuin neljä tuhatta yhdeksänsataa!" sanoi Taavetti." "Mitä?" sanoi isäntä. "Tottahan nyt viisituhatta kumminkin pysynee." "Olkoon sitten." Maisteri löi kädet irti.
Edelleen kerrotaan ensimäisessä aikakirjassa, että Saatana kiihotti Taavettia toimittamaan Israelissa väenlaskun, josta kostona Jehova joukottain murhasi israelilaisia. Tässä esiintyy Saatana jo itsenäisenä pahantekijänä. Aikakirja on kirjotettu 3:nnella vuosisadalla e.
Pastori kävi joka päivä hänen luonansa ja keväällä, kun kukkaset rupesivat pnhkeemaan, ummisti hän silmänsä ja kuoli mennäkseen autuaitten asuma-sijoihin, joissa ei mikään suru enään murra, eikä ikävä rasita. Sen arvannee kuka hyvänsä, että siinä saattojoukkoa oli, kun Taavettia haudattiin. Siinä sitä sitten oli köyhiä ja rikkaita seurakunnan kaikilta ääriltä.
Isäntä katsahti Taavettia silmiin ja tuli hyvin ajattelevan näköiseksi. "Kuulepashan, Taavetti, tuota juttua, Leena, kuka kertoi sitä?" "Renki Matti." "Annas kun menen tuota juttua minäkin kuulemaan!" XV. Eteen päin. Taavetti ja Leena kahden kamariin jäätyään tuumivat vielä samaa asiaa: "Saapa nähdä", sanoi Leena, "eikö isä osta Naavalaa!" "Ja mitä hän sillä tekee?" kysyi Taavetti.
Heidän siinä jutellessa tulla lyyhäsi Taavetin kummimuori pihaan, hän pysähtyi aidan tykö, jonka takana tuo pieni puutarhan alku oli. "Kuulkaas Taavetti!" sanoi hän. "Kun minä olin rovastissa hieromassa, niin sinne tuli kirje ja rovasti sanoi: 'Menkää nyt käskemään Taavettia tänne'." "Mikä kirje se sitten on?" kysyi Taavetti hyvän päiväisesti hämmästyksissään.
Oikein tytöt ja torpparien vaimot vapisivat uuden emännän edessä, eikä hänen talossa ollessaan nähty yhtään harakkaa koko Kankkulan kartanolla. Uusi emäntä ehtikin joka paikkaan. Juurikuin hän oli pöllyyttämässä tukasta keittiössä tiellä olevaa pikku Taavettia, muisti hän leivokset ja lensi päätä suoraa leivintupaan katsomaan, etteivät siellä uunissa "paakelsit" palaisi.
Kirkkoherra osoitti sangen surkuttelevansa sitä onnettomuutta kuin oli kohdannut Taavettia ja Martinaa; mutta sanoi kuitenkaan ei taitavansa sallia jotakuta hätäsoittoa: siten vaan tarpeettomasti saatettaisiin liikkeelle ja peljätettäisiin pitäjäät ympäristöllä.