Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
No niin, Aramis veikkoseni, sitä huvia saat kyllä maistaa, sillä yksi noista hevosista on sinun. Pah! ja mikä sitten? Minkä vaan itse tahdot valita; minä en pidä toista parempana kuin toistakaan. Ja onko tuo komea loimikin minun? Tietysti. Sinä lasket pilaa, d'Artagnan. En minä enää pilaa laske siitä saakka kuin herkesit latinaa puhumasta.
Ei sovi sanoa toista huonommaksi kuin toistakaan, sentähden että henki joutuu herrasta käskyläiseksi. Toisilla on jo veressä sellainen laki, että niin täytyy käydä. Ei, ei. Ei sitä niin saa ajatella, vastustin minä. Ei sitä ajatella tarvitsekaan, se on niin, sen näkee. Ja parasta olla ajattelematta. Sanoin jotain ajattelemisen puolustukseksi. Tarvittiinhan sitäkin elämässä.
Jos näet jonkun itkevän poikansa poismenoa tai tavaransa tuhoutumista, varo ettei tuo näky harhauta sinua luulemaan noiden ulkonaisten asioitten tähden hänen olevan onneton, vaan ole heti valmis ajattelemaan: tuota ihmistä ei itketä se, mikä on tapahtunut, sillä ei se toistakaan tuskauta, vaan sen tapahtuman arvioiminen.
Tukkimies ei kuikalle suonut ensimäistä sen enempää kuin toistakaan ajatusta, vaan kiirehti aukealle tultuaan askeleitaan. Polku kulki nyt jonkun matkaa pitkin järven sivua, kunnes ranta kävi korkeammaksi ja ryhmyisemmäksi, ja kallioniemen takana siihen purkautui meluava joki, joka työnsi vaahtoviiruja ja pitkiä kareita järven tyynen pinnan poikki.
»Hyvä herra», sanoi hän, »käytöksenne osottaa, että olette sivistynyt mies, joka ei suinkaan ollut, kuten tiedän, teidän aikananne yhtä luonnollista ja yleistä, kuin nyt. Olette siis jo epäilemättä tullut huomaamaan, ettei tässä maailmassa oikeastaan voida sanoa mitään seikkaa ihmeellisemmäksi, kuin jotakin toistakaan. Kaikilla ilmiöillä on yhtä tärkeät syynsä ja yhtä luonnolliset seurauksensa.
Hän oli puhunut kolmenlaisesta kutsumuksesta: Kutsumuksesta Jumalan sanassa evankeliumia saarnaamaan; kutsumuksesta sydämessä ja kutsumuksesta ulkonaisissa oloissa. Ainoastaan viimeistä puuttui häneltä silloin. Minä käsitin aivan selvästi, että häneltä nyt ei puuttunut toista enempää kuin toistakaan.
Ja kun toinen puoli oli kerran sipaistu, ei tietysti voinut enää jättää toistakaan puolta leikkaamatta. Tämä temppu muutti kapteenin ulkonäön hämmästyttävästi. Mutta katsahdettuaan peiliin, ei kapteeni voinut sellaista ulkomuotoa lainkaan hyväksyä ja lyhensi nyt itse viiksensä niinkuin vaan saksilla sai, sillä kapteeni oli aina pysynyt ulkomuodostaan sangen arkana. Anna tulla vaan Kerttu!
"Mitä sinä niille kahvista näin syksy-aikana, jolloin ei ole paljon töistäkään." "Sinä et taas muista", murahti Kaisa. "Parempiko on hypätäksesi monta viikkoa palvelijain pestuilla, niinkuin on käynyt monena syksynä." "Niin no, antaa sitten. Vaan pane nuo sokurit tuosta vähän vähemmäksi ... ottavat vielä monta palasta kerrallaan." Kaisa ei ottanut, meni vaan tyhjän juoma-astian kanssa ulos.
»Mutta entäs jos joku kansa, joka yksin voi hankkia joitakin luonnontuotteita, kieltäytyisi luovuttamasta niitä joko kaikille muille tai jollekin erityiselle kansalle?» »Sellaista ei ole koskaan tapahtunut», vastasi tohtori Leete. »Sitäpaitse olisi siitä suurempi vahinko kieltäytyjälle, kuin muille. Laki kieltää suosimasta toista kansaa enemmän kuin toistakaan.
Jumala ja isänmaa ovat välttämättömät jokaiselle; jos toisen hävittää, ei toistakaan ole olemassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät