United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin, mutta sehän hän oikeastaan onkin, suomalainen noita runoilijaluonteeltaan: itseensä sulkeutunut, harvasanainen, synkkämielinen, ihmispelko, joka yksinäisyydessään hautoo elämän syntyjä syviä ja silloin tällöin pitkäin väliaikain kuluttua lausuu salaperäisen viisauden sanansa. Eihän meiltä suomalaisiltakaan siis puutu syytä ottaa osaa kilpailuun Ibsenin omistamisesta.
Istuit kuin ilokivellä Mokoman ukon sylissä, Vihollisen polven päällä, Veron kiskojan katalan! AINO. Istuin syyttömän sylissä Luvalla oman emoni. Enkö muusta kuulla saisi Kuin susista, karhuistasi Tai sodista, tappeluista? Sinä et leiki arvoitusta, Et satuja, et runoja. Lausut: lapsi leikkiköön. Anna ollakseni lapsi! Kysyn joskus veikoltani Laulun syntyjä syviä.
Hän on samassa suurin tietäjä; hän osaa laulaa Noita syntyjä syviä, Muinaisia muisteloita, Joit'ei laula kaikki lapset, Ymmärrä yhet urohot. Hän ilmoittaa myös viisautensa neuvoillaan ja varoituksillaan, joita jokaisen tärkeämmän tapauksen johdosta lausuu kansallensa. Joskus ilmautuu tämä viisaus kuitenkin muodossa, joka ei ole aivan suora, jota me pikemmin sanoisimme viekkaudeksi.