Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. toukokuuta 2025
Tuonlaisten saarnojen perästä oli useita tilassa, jotka lankesivat kristittyin eteen polvilleen, luettelivat heille syntiään ja pyysivät anteeksi saamista. "Kristityt", Kaurismaan Aappo etupäässä, halasivat heitä, panivat kätensä heidän päähänsä ja antoivat heille synnit anteeksi. Näin kasvoi "kristillinen seurakunta" huimaavaa vauhtia.
Päivä kului toisensa perään; Gunhilda tuli tiedustelemaan poikaansa aina yhtä säännöllisesti kuin aurinko nousee taivaalle. Ja hän kyseli semmoisella levottomuudella ja semmoisella yhä lisääntyvällä tuskalla, jommoista hätää voi ajatella olevan äidillä, joka taistelee kuoleman-kielissä ja odottaa lastansa sanoaksensa sille jäähyväiset. Tämän vuoksi tuli hän pian tunnetuksi kaupungissa; häntä sanottiin "prinssin äidiksi" eikä sitä oikein tietty, josko hänelle nauraisi vai surkuttelisiko häntä. Mutta kaikki kummeksuivat sitä, että tuolla "katu-prinssi"-roikaleella on tuommoinen äiti, ja että tämä ei ole huolinut pojastaan ennenkuin nyt vasta niin, että on hänen tähtensä aivan taidolta pois, ja pian keksi kaupunki koko sadun ja monta satua, jotka sitten yhteen kutoutumalla kasvoivat kasvamistaan yhä suuremmaksi kokonaiseksi tästä hienosta ja kummallisesta rouvasta. Mutta Gunhilda ei itse tuosta tietänyt mitään; hän meni vaan joka päivä totutulla tavallaan Juditha-äidin luokse, tiedusteli poikaansa ja niin sai kasvatus-äiti taas kertoa pojastaan; sitten lähti Gunhilda taas kotiin ajatellen poikaansa ja hirveää syntiään.
Gunhild ei siitä tiennyt mitään; joka päivä hän kulki tavallista kulkuaan Judith-äidin luona, kysyi poikaansa, sai kuulla hänestä jotain Judith-äidiltä ja sitten hän palasi taas kotiinsa ajattelemaan poikaansa ja hirmuista syntiään. Mutta öisin hän uneksi tuosta vanhasta kirkosta ja paperilehdestä, jossa verinen kirjoitus oli.
Sen jälkeen luki kaupunginpalvelija viran puolesta asiata varten asetetun noitakommissionin päätöksen, jossa ennen mainittu leski, Mustaksi Jaanaksi kutsuttu, niinkuin se, joka noituutta ja yhteyttä perkeleen kanssa harjoittanut oli, mutta jota ei kuitenkaan tätä suurta syntiään oltu hyvällä tunnustamaan saatu, nyt Jumalan kunniaksi ja totuuden ilmi saamiseksi oli määrätty pantavaksi erehtymättömän vesikoetuksen alaiseksi, josta selvästi tultaisiin saamaan ilmi, voisiko hän noituudellaan muuttaa luonnonjärjestyksen, mikä selvästi osoittaa, että veteen heitetty ihminen vaipuu ilman pirun apua pohjaan.
Sattui kerran niin, että eräs mies viinapalkalla teki jokseenki törkeän synnin tunnustuksen, mutta joutui siitä niin kovin omantunnon vaivoihin, että hänen täytyi mennä "kristityiltä" anteeksi anomaan tuota raakaa pilkkaansa. Siitä alkoi Aappo opettaa, että me kyllä näemme heti pilkkaajan, joka meiltä anteeksi syntiään anoo, mutta annamme hänelle kumminki synninpäästön, näin herättääksemme häntä.
Rauhoittaakseen levotonta omaatuntoansa tahtoi hän sovittaa syntiään uuden ristiretken tekemisellä, ja sitä hänen aikomustaan vahvisti pyhä Bernhard. Bernhard piti siellä innokkaan puheen, jonka jälkeen huuto "se on Jumalan tahto!" kaikui niinkuin ensimmäisenkin ristiretken edellä.
Hänen pahasta omastatunnostaan kohosi alati hämärä tuskankuva: Åke Henningin henki kostonhaluisena julistamassa hänen syntiään koko kaupungille. Ja tuon mielikuvan takaa oli hän kuulevinaan ikäänkuin kohinaa jostain vielä voimakkaammasta ja kauheammasta: Jumalan tuomio kohtasi häntä...
Päivän Sana
Muut Etsivät