Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Hän tunsi tarvitsevansa tytön suosiota, jonka vuoksi pyysi äidiltä hänelle lupaa saada mennä käyskentelemään. Heti suostui äiti siihen, jota palkitsi iloinen katsanto tytöltä, joka ei itse ymmärtänyt sen levottomuuden syytä, joka nyt vaivasi muuten niin huoletonta sydäntänsä. Sukkelaan otti hän hattunsa, kumarsi nöyrästi hovineuvokselle; hän suuteli äitinsä kättä luvaten pian tulla takaisin.
"Erotkaamme tässä!" sanoi hän, pusersi Fredrikkiä, innokkaasti ja kauvan sydäntänsä vasten, hyppäsi hevosensa selkään ja läksi ajamaan täyttä laukkaa.
Mutta olinpa silloin vielä varsin nuori, vasta kahdeksan-vuotinen... Muistatko mitä samana ehtoona tapahtui juuri tässä kamarissa isämme ja meidän välillä? Muistatko niitä sanoja, joilla silloin loukkasit hänen hellää sydäntänsä?
Vaan Carbo alkoi nyt kirota heikkouttaan ja koetti pidättää kyyneliänsä, mutta kun hän uudestaan katseli poikaansa, kyynelet jälleen täyttivät hänen silmänsä, kunnes hän viimein kävi istumaan, peitti kasvonsa käsillään ja itki katkerasti. Nyt, kun vanhus oli löytänyt poikansa ja painanut häntä jälleen sydäntänsä vastaan, hän ei voinut ajatella pidempää eroa.
Anni kiitti, nöyrästi hymyillen mutta sydäntänsä pisti se, että Lents oli lähtenyt sanomatta hyvää huomentakaan. Tottuneella puheliaisuudellaan hän sitte sanoi kuinka hyvää se hänelle teki, että pastori häntä näin kunnioitti; hän puhui paljon hänen hyvyydestään ja kuinka koko kylän väen pitäisi rukoileman Jumalaa suomaan hänelle pitkää ikää.
Käytöksessänsä oli hän jokseenkin kopeaa jota kuitenkaan tätä nykyä ei suinkaan voinut huomata; sillä laiha vartalonsa oli jokseenkin köyristynyt ja raskas mielipaha näkyi julkisesti hänen muuten itserakkaasta naamastaan. Siitäpä voi arvata jonkun kovan murheen kaivelevan sydäntänsä. Mikähän se voi olla? Olihan Jussi Koponen kaikin tavoin onnellinen mies.
Hänen saarnansa olivat minusta niinkuin isä puhuttelisi lapsiansa, ja täti Elsa sanoo, että hän usein kertoo Katekismuksen "Jumalalle", ilahuttaaksensa sydäntänsä ja lujittaaksensa itseänsä tuo suuri T:ri Martin Luther!
Hän tahtoi seurata ihanaa seuralaistansa S:t Lazaren asemalle, josta tämä aikoi maalle; vaunuissa valtasi hänet voimakas tunne, jonka vallassa hän kiersi kätensä kaunottaren vyötäisille ja likisti tätä sydäntänsä vastaan. »Oi, huudahti Señora, nyt turmelette te koko illan iloni!» Ensi luokan suuri odotussali oli autio ja huonosti valaistu.
Mutta pitkin matkaa painoi hänen sydäntänsä syvä alakuloisuus: hän ajatteli tuota nuorta ja kaunista rouva Bonacieux'iä, jolta hänen oli saaminen alttiutensa palkinto; mutta, sanokaamme se heti, tuo nuoren miehen alakuloisuus lähti vähemmin kadonneen onnensa kaipauksesta kuin siitä pelosta, että mahdollisesti joku onnettomuus oli tuota nuorta naista kohdannut.
Hän vaaleni, painoi käden sydäntänsä vasten, joka oli pakahtumaisillaan ja oivalsi siinä tuokiossa koko petoksen. Viimeistä suosioa pyydän, mylord! sanoi hän paroonille. Mitä? kysyi hän. Kuinka paljo kello on? Parooni otti kellon taskustaan. Kello on kymmenen minuuttia vailla yhdeksän, sanoi hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät