Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Silloin puhutteli Ernst minua niin herttaisesti, niin vakavasti ja sanomattoman hellästi, että hän veti puoleensa sydämmeni ja minä tartuin, vaikka vavisten, hänen ojennettuun käteensä ja melkein tietämättäni suostuin hänen rinnallansa vaeltamaan elon tietä. Olin silloin vastikään täyttänyt yhdeksäntoista vuotta.
Kun oli jotenkin iltapäivä, suostuin minä esitykseen, senkin tähden, että olisi ollut paremmin aikaa puhellaksemme asioita. Isäntä toimitti hevosellemme ruokaa ja suojaa ja vei meidät huoneesen, jossa meitä se yönseutu vieraanvaraisesti kestittiin.
"Minä pyysin miettimisaikaa, neiti, sillä se oli vakava askel, jota tuli tarkoin tuumailla, kokonainen mullistus kaikissa elämäni suhteissa. Loppu oli kuitenkin se, että suostuin ehdotukseen. Makso oli hyvä; itse taitaisin myös ansaita jotakin sen ohessa; kyllä asia kävisi hyvin.
Toverini tunsi hänet ja nimitti häntä niin; hän sopikin asiasta toverini kanssa eikä minun. Hänellä on, taskussaan tuolta naiselta kirje, joka varmaankin olisi hyvin tärkeä teille, sen mukaan mitä kuulin sanottavan. Mutta kuinka saatoit sinä ruveta osalliseksi tähän väijytykseen? Hän ehdotteli että me molemmat yhdessä suorittaisimme asian, ja minä suostuin.
Sitäpaitsi olimme aina tehneet siellä kauppaa, ja hän piti suuressa arvossa appeani, joka aina oli ollut asioissa heidän kanssaan, ja kun nyt ilmestyi tilaisuus osoittaa myötätuntoisuutta vanhoja ostajia kohtaan, hän tietysti herra Ketshem kumarsi miellyttävänä mittapuun ylitse vaimolleni, ja minä suostuin.
Vasta nyt tunsi hän, kuinka sydämellisesti hän rakasti tuota, jota hän oli niin kauan ylenkatsonut. Omaiseni muuttivat nyt Grumitziin, ja minä suostuin tulemaan sinne perästäpäin pikku Rudin kanssa. Kun Fredrik oli poissa, tuntui kotini minusta niin sietämättömän yksinäiseltä.
»Hän kohotti kulmakarvojaan hiukkasen, mutta minulla on nopea silmä, näettekös, ja minä ajattelin: tänne pitää sinun pujahtaa sisään. »Hänen rakkaalla virkaveljellään oli tietysti mitä riittävimmät syyt »Herran tähden, Herran tähden! Minä suostuin kaikkeen. Eihän se ollut oikein, että Gil rupesi vastustamaan Fonnia niin arvokasta pappismiestä.
Kielto kuoli huulilleni, kun isä jyrkästi ilmoitti tahtonsa, ja kun sitten hädissäni otin turvani sinuun, Katri, et sinä herjennyt päivä päivältä minulle selvittämästä, kuinka muka velvollisuuteni oli isää totella, ettei minulle koskaan olisi tarjona senlaista onnea, ja muuta semmoista, siksi kuin pääni kävi ymmälle ja minä viimein suostuin siihen, jota en auttaa voinut.
Jatkoimme matkaamme herkeämättä, rajan poikki, maanselän yli, ja vasta toisessa maassa, kauas erillään siitä onnettomasta maasta, puutarhasta, jossa Fanny minut varjottomaksi huomasi, suostuin pysähtymään muutamaan syrjäiseen kaupunkiin, jossa oli kylpylaitos, vaan kylpyvieraita varsin vähä.
"Mutta enimmän kumminki kylääntullessa", intti poika. "Suostun. Minä kirjoitan kertomuksen kaikesta mitä olemme tällä matkalla havainnut ja panen sille ehdoittamasi nimen". "Kirjoittakaa! Mutta pyydän että annatte sen minun lukea, sitten kun kertomus on valmiina!" Minä suostuin. Nyt juuri tulimme koti-veräjälle. Kun pääsin kotia rupesin kirjoittamaan tätä kertomusta.
Päivän Sana
Muut Etsivät