Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Ja mitäpä niistä senaikuisista, en muista mitään, olen kaikki unohtanut. Kaikki se silloinen on lopussa. Ei, ei ole lopussa. En minä voi sitä jättää näin. Tahdon vaikka nyt vasta sovittaa rikokseni.
Mutta katumus sovittaa kaikki, ja tuo päätetty muutos itse suhteesi todistaa parhaimmin katumuksesi vilpittömyyttä. Pysy vaan rehellisenä, niin kauvan kuin meidän täytyy olla täällä, eikä kukaan ihminen saa koskaan tietää koko asiasta mitään.
Pian hän heittää kuitenkin epäilykset mielestään, sillä onhan sillä punainen lippu – ja nuorukainen ei tunne kyllin hallituksen konnamaisuutta. Se punanen lippu oli provokatsioonia! Voi sitä, joka sen mastoon vedätti. Hamaan kolmanteen ja neljänteen polveen olkoon hänen sukunsa kirottu! Hänen sukunsa ja hänen käyttäjänsä suku! Ei mikään rankaisu voi tuota rikosta sovittaa.
Veljeni, sanoi hän, minä tiedän kuinka suuri rikokseni on; minä olen vihasi ansainnut; mutta vikani olkoon vaikka kuinka suuri, niin enkö voi sitä sovittaa? Tahdotko kaiken omaisuuteni, tahdotko tulla rikkaimmaksi mieheksi Arabiassa? Sinä olet murhannut Hafizin, sanoi Abdallah, sinä olet murhannut Leilan, sinun täytyy kuolla.
Mutta kun Hanna, ensi kertaa sen jälkeen hänet tavatessaan, katsoi niin vilpittömästi silmiin ja ikäänkuin yhä toisti: kärsikää, kärsikää, Jumala auttaa niin hän ajatteli: ehkä hän sen ymmärsi. Ja niin heidän välilleen syntyi varma suhde isän ja tyttären suhde. Tai enemmänkin: niinkuin tuo hento tyttönen olisi tahtonut sovittaa mitä muut olivat rikkoneet.
Miten ihmeellisesti kaikki muuttuu toisin kuin me ihmiset ajattelemme ja suunnittelemme... Kiitos olkoon taivaan ja maan Luojan, joka viisaudessaan kaikki järjestää ... ja sovittaa. Nyt olen valmis. Johanna, lapseni...? etkö sinä sitte huolikaan minusta?
Ottaen lukuun maamme itä-suomalaiset murteet, silti vanhaa länsi-suomalaista kirjakieltämmekään hylkimättä, hän kultaista keskitietä kulkien osasi sovittaa sen murteiden taistelun, joka vuosisadan alulla oli viriämässä eri maakuntien edustajien välillä ja joka olisi vienyt kirjakielemme yleiseen sekasortoon.
»Vai sitäkö se olikin», ajatteli Nehljudof tullessaan vankilasta ja nyt vasta hän täydellisesti käsitti rikoksellisuutensa. Jos hän ei olisi koettanut sovittaa, lunastaa itseään vapaaksi omasta teostaan, ei hän olisi koskaan saanut tuntea sen koko rikoksellisuutta; vielä enemmän, Katjushakaan ei olisi tuntenut koko sitä onnettomuutta, mihin hän oli saatettu.
Bertan luo oli hänen palattava kotiin, tuon ennen niin sydämmellisesti rakastetun luo, jonka koko elintoivo oli hänessä, joka häneen luotti nuoren sydämmensä ja rakkautensa koko voimalla, jonka hän kuitenkin oli pettänyt! Uskalsiko hän, uskoton lupauksensa rikkoja, astua hänen eteensä? Vaan kuitenkin, eikö hän sitte voisi jälleen sovittaa mitä oli rikkonut?
Mutta kun minä kerta sanoin tämän äidin-äidille, hän vastasi, että tein hyvin väärin siinä, kuin koetin sovittaa toisia loppuja pyhimysten legendoihin, aivan kuin ne olisivat jonkunlaisia satuja; ettei siitä ole kuin kolme sataa vuotta, kuin St.
Päivän Sana
Muut Etsivät