Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. toukokuuta 2025
Mittelivät, katselivat noien miekkojen pituutta: olipa pikkuista pitempi miekka Pohjolan isännän, yhtä kynnen mustukaista, puolta sormuen niveltä. Sanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli: "Sinunpa pitempi miekka: sinun eellä iskeminen." Siitä Pohjolan isäntä sivalteli, sieppaeli, tavoitteli, ei tavannut, Lemminkäistä päälakehen.
Tunnusta tätä povea! Poika on urholla povessa, Vaikk' on hapset harmahissa. IMMO. Senkö tunnustat sinunpa Tuppehesi puukon painan, Työkädellä työteräksen Enkä lapsien lelua. Sano, suostutko minulle! AILA. Kannan puukkosi pyhänä! Salli, seulon päätöstäni Sulla on laaja lapsijoukko? IMMO. On perijät, on perinnöt. Syntyi lapsi, kasvoi leipä, Polven jatko, pellon jatko, Inehmon elämän jatko.
Sinunpa pitempi miekka, sinun kalpa kauheampi ehkä tuon on tarvinnetki, ennenkuin ero tulevi tahi kaula katkeavi : iske päältä, Pohjan poika!" Iski päältä Pohjan poika. Iski kerran, iski toisen, kohta kolmasti rapasi; eipä oike'in osoita, lipaise lihoakana, ota ei orvaskettuana. Sanoi Ahti Saarelainen, virkkoi kaunis Kaukomieli: "Annapas minäki koitan, jo se on vuoroni minunki!"
»Minä en sitä vastaan ole», vastasi Lyyli, »jos äitini vaan lupauksensa antaa, sillä sinunpa olenkin, koska sinä minut Jumalan avulla kuolemasta pelastit.»
On niitä, jotka aina pistävät sormensa joka miehen puuroon, vaan sinunpa muka pitää paiskata siihen koko verinen käpäläsi kerrassaan. Se on tapahtunut eikä sitä saa tapahtumattomaksi olkoon siis myös unohdettu". "Armollinen herra, tehän siitä nostattekin puhetta useammin kuin minä", vastasi ritari, "vaikka pilanteolla. Minä puolestani vaan voinhan minä olla siitä vaiti, josko en unohtaakaan".
MIKKO. Täytyy katsella päälle vaan, ei auta! ESKO. Vain niin! Mutta kuka meistä kahdesta on oikein syypää, minä vai sinä? MIKKO. En tiedä; sillä viaton olen minä. ESKO. Viaton? Sinunpa syysi tähän pitkälliseen kotimatkaamme. Talosta taloon olet kulkenut kuin mustalainen ja minä hännässä. MIKKO. Mustalainen!
"Niin, sinunpa kysymyksiltäsi ei kukaan saa olla rauhassa, ja siten tulee sanotuksi senkaltaisia asioita!" torui hän minua suuttuneena ja nousi. "Mutta sen sanon sinulle, Kristiinasta et saa enää puhua sanaakaan. Hän on kuollut minulle, muista se, lapseni!... Ei sinun sitä paitsi pidä ajatteleman menneitä asioita, se ei sovi niin nuorelle tytölle kuin sinulle!"
Lemminkäinen sanoi: "Sinunpa miekkasi pitempi, sinun ensin iskeminen". Pohjolan isäntä koetti iskeä Lemminkäistä päähän, mutta ei tavannut; sen sijaan kävi miekka orteen, niin että se meni poikki. Ilkkuen sanoi Lemminkäinen: "Mitä pahaa orret tekivät, kun niitä tavoittelet? Mutta tukala on tora tuvassa, tuvan uuden turmelemme.
Päivän Sana
Muut Etsivät