United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sanon kyllä." "Kuitenkin tunnustanet, ett'ei tuo Simmiaan suuruus Sokrateen suhteen ole todenperästä niin käsitettävä, kuin sanat kuuluvat?
Ei mikään filosofi Platon jälkeen ole päässyt häntä edemmäksi, eikä mitään lisättävää keksinyt! Hän muistutti minua usein siitä kohdasta Faidon'issa sielun kuolemattomuuden suhteen, jossa Plato panee Simmiaan todesti tunnustamaan, ettei kukaan ihminen voi päästä kuin määrättyyn rajaan ja että ihminen edemmäksi päästäksensä tarvitsee apua joltakulta korkeammalta voimalta.
Samaten voi joku, nähdessään Simmiaan, usein saada mieleensä Kebestä, ja tänkaltaisia esimerkkiä löytyy tuhansittain." "Tosiaan, Zeyn kautta, tuhansittain," sanoi Simmias. "Eikö tämä ole mieleen-muistumista?," sanoi Sokrates. "Varsinkin koska näin tapahtuu semmoisten asiain suhteen, jotka ajan pituuden tähden taikka sen kautta, ett'eivät ne ole olleet nähtävinä, ovat joutuneet unohduksiin."
Kun olimme hänelle nämä myöntäneet ja tunnustaneet, että jokainen idea on jotain todella olevaa ja että kaikki muu olevaiset saamalla näistä osaa myöskin näistä saavat nimityksensä, silloin, muistaakseni, Sokrates senjälkeen kysyi: "Jos siis nämä näiksi tunnustat, etköhän silloin, kun sanot Simmiaan Sokratesta suuremmaksi, mutta Faidonia pienemmäksi, etköhän silloin", kysyi hän, "sano Simmiaassa olevan näitä molempia: sekä suuruutta että pienuutta?"
Simmiaan vastaväitteesen, ett'ei sielu muka olisi ruumista lujempi ja pitkäaikaisempi, en myönny; sillä kaikissa näissä suhteissa sielu minusta näyttää suuresti voittavan.
"Toiselta puolen taas Faidoni ei sentähden ole Simmiasta suurempi, että Faidoni on Faidoni, vaan siitä syystä, että Faidonilla on suuruus Simmiaan pienuuden suhteen." "Niin on."
Ja jos minä sinuna olisin ja minun toteennäyttämiseni tyhjään menisi, niin minä samaten kuin Argolaiset tekisin valan, ett'en antaisi hiukseni ennen kasvaa, kuin uudistetussa taistelussa olisin Simmiaan ja Kebeen väitteet voittanut." "Mutta", sanoin minä, "eihän Herakleskaan riitä kahta vastaan." "Huuda siis", sanoi hän, "minua sinun Iolaonasi avuksi, niin kauan kuin vielä päivä on."
"Varmaankin," sanoi hän. "Ja vielä," sanoi Sokrates: "jos joku näkee kuvatun hevosen taikka kuvatun lyyryn, voiko hänen mieleensä ihminen muistua, ja voiko Kebes muistua sen mieleen, joka näkee Simmiaan kuvattuna?" "Voi kyllä." "Ja jos ken Simmiaan näkee kuvattuna, niin hänen mieleensä myös Simmias itsekin voi muistua?" "Niin kait," sanoi hän.