United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !


Tässä sievässä huoneessa lepäsi Eva tästälähin suurimman osan päivää. Hän makasi tavallisesti pienellä sohvallaan ikkunan ääressä ja katseli suurilla kirkkailla silmillään järven kimaltelevia aaltoja. Koko talon väki kaipasi hänen keveitä askeliaan, jotka aina ennen kuuluivat puutarhassa ja verannalla.

Sillä tavoin hynttyytettyään jonkun matkaa tyyntyivätkin lapset, ettei kuin silloin tällöin kuului joku nikonsekainen nyyhkytys jostakin ryysyläjästä. Tytöt saivat nyt aikaa puhella keskenään. Aaposta oli puhe. Miten hän oli kaunis niin sievässä puvussa... Mahtoi hänellä olla hauska ... Ja saunassa kertoivat tytöt vanhemmille että he olivat nähneet Aapon Montinilla.

CANZIO. Ei yhtään hyvin. RACHEL. Samoin neito Rachel. Hänen ... hänen ... totuutensa täällä päässä on tullut vähän isketyksi. Niin, nyt ei ole hyvin. ANGELO. Niin ilmoittaa puheensa. CANZIO. Mutta syytä, syytä, muistelleekko hän sitä? Rachel, mikä saattoi matkaan tämän häiriön tuossa sievässä päässäs? RACHEL. Lelee, lelee!

Milloin toimeenpantiin venetialainen juhla värillisine lyhtyineen ja bengaalitulin valaistuine luolineen, milloin taas tehtiin kala- ja venheretkiä luonnonihanaan ympäristöön taikkapa puuhattiin jonkunlainen »fête champetre», jolloin ruoka-ateria tarjottiin jossakin sievässä saaressa, milloin taas järjestettiin joku Watteau'n tapainen kuvaelma paimenineen ja paimentyttöineen, joilla oli yllään silkkipuvut ja päässään puuteroidut peruukit ja ympärillään pieniä lampaita värilliset silkkinauhat kaulassa; silloin tanssittiin aina siro minuetti luonnon helmassa.

Minun juomarahani luulin ensin myöskin olevan joko päänä tahi häntänä tuossa sievässä, vähän köykkyselkäisessä puninkirjavassa lehmässä, sillä minä olin aina joka kerta, kuin äitini pappilassa kävi, antanut hänelle kaikki kopeikkani. Mutta eipä niin ollut, kaukana siitä. Raahen markkinoilta oli minulle tuotu isonlainen, läkkinen säästöpyssy.

Taidat sinä olla rikas eukko, sanoi Kennun Ville, kaikkien puotilaisten nöyrä käskyläs, joka samassa sattui tulemaan paikalle ja oli tavallisessa sievässä hutikassaan. Ettäkö kosia aijot? Enhän minä tässä kaikkien kuullen, mutta tuonne jos lähdet, kahden kesken. Kuules Villeä, kun ujostelee! nauroi joukosta joku. Mahtaa olla ensi kertaa elämässä, arveli toinen.