Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Vappu pudisti päätään: Kymmenellä pennillä siirappi... Ole tuossa hiljaa siirapistasi, kyllähän me sinulle sitten muistutamme! Ja tytöt alkoivat houkutella Vappua sinne, selittäen, että hän ehtii mukaan, kun käy hyvin joutuin ja muistaa asiansa kerralla. Kymmenestä pennistä, joka sinulla on kourassa, muistat että sen edestä, neuvoi muuan. Ja siirapin muistat
Kerroin, että mieheni aikoi joistakin minulle käsittämättömistä filosofisista syistä keskeyttää uransa, selittäen että muka ihmisen ei tarvitse pitää huolta huomisesta, vaan tehdä tänään mitä on tänään tärkeintä.
Hän viittasi vain päällään peiliin, selittäen mitä hän tahtoi. Katsokaa tuohon! sanoi hän uudestaan. Minä tein niinkuin hän käski. Mitä te näette siinä? kysyi hän nyt. Mitäkö näen? toistin minä, yrittäen puhua niin iloisesti kuin mahdollista, ja kuvaten hänen omaa muotoansa niin hyvin kuin taisin. Näenhän sangen, sangen kalpeat kasvot; laihat, kuopistuneet posket
Ja astiat niinkuin mesikennot ihanaa uskoa täynnä.» Kävi kuin humaus elämässä. Kaikki oli valmista. Ja niin alkoi Sakari koota kopeista väkeänsä. Ja kun kaikki olivat jo koolla, valmiina lähtöön, muisti Sakari vallesmannin neuvon, että taitavalla puheella voi hullun tehdä viisaaksi. Hän alkoi sitä asiaa joukolle valaista, selittäen: »Te kaikki olette nyt hulluja.»
Ja siitä oli hän kehittänyt osaa edelleen, selittäen: »Sittäpähään ies syöp vähemmän, kun istuu kirja käissä, eikä tuolla pahanteussa juokse!» Mutta ei ollut Jussi Beltsebuubi halukas tarttumaan koko lukuasiaan.
Ei sitä sovi toista niin krouvisti loukata.» Jussi masentui maan tasalle. Lautamies jatkoi Sakarin poistuttua rauhallisena, vakavana selittäen: »Ja varsinkin juuri se asia ... tää viisaus ... se on meille itsekullekin arka asia, sillä... Viisaus on Jumalan meille antama kallis lahja, joka on elämässä niinkuin kynttilä kädessä... Että ei semmoisessa asiassa sovi järin krouvia leikkiä laskea.»
Muistanhan sen minäkin nyt tässä», vahvisti Anna Liisa, ja kerran asiaan päästyään antoi hän tulla tietojansa lisääkin, selittäen: »Sitähän se Kaisa Karhutarta kuuluu aikoneen alkuaan, vaan siihenpä tuo sitten Loviisa-vainajaan lopultakin kietoutui.» »Vatasen Jussiko?» »Niin... Karhutartahan se alkuaan on ajatellut.»
Nuorukainen kävi hämilleen, tietämättä miksi. »Metsä sellaista puhelee», sanoi hän kuin selittäen. »Mutta nyt sinun pitää tulla minun linnaani, aivan sisälle saakka.» He astuivat hakkauksen keskelle. »Ihan yksinäsikö sinä nuo kaikki olet kaatanut...?» Lämmin katse sattui nuorukaisen ahavoituneeseen kaulaan ja voimakkaisiin hartioihin: »Oletpa sinä vahva!»
»Ei sen vuoksi, vaan ainahan sitä on halukas kuulemaan», sanoi vaimo ja rupesi sitten kyselemään Elsan äitiä, miten hän jaksaa, mitä tekee ja tuumii ja siitä puheltua kysyi, onko Elsa nähnyt nykyisin Aappoa, selittäen että ei ole kuullut hänestä kaualle aikaa mitään.
Tuskin hän oli ääneti tervehtien istuutunut hänen viereensä, ennen kun hänen puhelias naapurinsa laveasti selittäen alkoi kertoa, miksi hän oli tullut Memphiisen ja kuinka väärin tuomari, joka oli yhtä puolta hänen ilkeän miehensä kanssa, sillä miehet ovat aina liitossa naisia vastaan, oli tuominnut häneltä kaiken, minkä hän oli naimiskontrahdissa itselleen ja lapsilleen taannut.
Päivän Sana
Muut Etsivät