Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
Vievät ihmisiä laumoittain mukanaan minne tahtovat. ELISABETH. Sinä et sitten luota enää kirkon omaan sisälliseen voimaan? PASTORI. Sen sisälliseen voimaan? ELISABETH. Niin, hengelliseen voimaan, minä tarkoitan. PASTORI Kyllä ymmärrän. Ja miksi en siihen luottaisi? Tietysti minä luotan. Mutta eihän se estä minua sanomalehden toimesta. ELISABETH. Aijotko perustaa uskonnollisen aikakauslehden?
Iisakki alkoikin salavihkaa tarkastella naisia. Tuo niistä on mehevin ja kaunein, tuo pitkä tuossa, joka ottaa sanomalehden nyt eteensä. Huomasikohan tuo, näinkin lasin läpi, itseänsä katseltavan? Huomatkoon sitte, mutta kaunein se sittekin on, vaikka tuo toinen on iloisempi ja aistikkaammin puettu, ehkäpä herttaisempikin.
Hän istahti sohvaan ja otti tuoreen pääkaupungin lehden kuin lukeakseen sitä, mutta hetkisen kuluttua viskasi hän sen pöydälle ja alkoi taas kävellä ja sanoi: »Mikä oikeastaan on syynä siihen, että Esteri on ja pysyy meille niin vieraana ja me hänelle?» Forstmestarinna otti sanomalehden ja levitti sen eteensä. Yritettyään lähtemään Esterin luo forstmestari palasi ovelta takaisin.
Hän luopui kaikista huvituksista ja toimista, joita hän ennen oli harrastanut, hän kutsui synniksi kaikkein viattomintakin huvia kuten sanomalehden tai maallisen kirjan lukemista ja kirosi säälimättä kaikkia, jotka vielä sellaisiin olivat mieltyneet.
Hän päätti silloin lähettää lehden kustannuksella Stanleyn Livingstonelle apua viemään, ja hankkimaan tietoa oliko Livingstone enää hengissäkään. Stanley oli silloin Espanjassa, jossa Karlistalaissota riehui paraikaa, ja saatuansa sähkösanomalla kutsumuksen tulla Pariisiin, tuli hän sinne ja lähti heti taas sanomalehden kustannuksella matkalle toisaanne.
Hänen palvelijansa jättivät hänet kaikenlaisista tekosyistä; saipa myös tuntemattomalla tavalla tuon pienen kaupungin sanomalehden pöydällensä ja oli tilaisuudessa lukea siitä kuinka laita oli eräässä kartanossa pitäjässä.
Eräänä tautisena keväänä, kun kirjailijoista oli suuri puute, nostettiin minut vähäksi aikaa muutaman kuopiolaisen sanomalehden toimittajaksi. Silloin lumen lähdettyä päätin kerran yleisöä palvellakseni koetella, joko voisi liikkua kaupungilla ilman kalossia. Mikäpäs siinä oli; voihan sitä, ja täytyi voida, kun ei ottanut kalossia mukaansa.
Minä koetin useita kertoja välttää niitä esimerkiksi sillä tapaa, että kiipesin jollekin tuolille ja katselin jotakin karttaa, joka oli huoneen toisella puolella, taikka hartaasti silmäilin jonkun Kent'in sanomalehden palstoja mutta ne vetivät minut aina jälleen puoleensa; ja milloin hyvänsä katsahdin noita molempia punaisia aurinkoja kohden, näin niitten joko juuri nousevan taikka juuri laskevan.
Kaikkein vähimmin huolittiin kirjallisesta sivistyksestä sen tapainen ylellisyys oli hyvin harvinaista »vanhoissa taloissa». Holt unohti, että hän oli tehnyt itsensä syypääksi semmoiseen tekoon, jota ei läheskään niin helposti anneta anteeksi ja unohdeta, kuin petollista konkurssia tai ylellistä elämää. Hän unohti sanomalehden ja kellarin ja palonuolensa.
"Kuulitteko sitä hävytöntä!" huudahti neuvosmies Hulldén. "Vai pitäisi meidän tehdä hänelle selkoa vaimojemme puvuistakin", säesti postimestari. Pormestari taas arveli sen olevan liikaa, ja viinatehtailija Wallerskjöld päätti olevan parasta ruveta kuulustelemaan toista miestä sanomalehden toimittajaksi, "sillä Pilander on jo liiaksi leipääntynyt täällä ollessaan."
Päivän Sana
Muut Etsivät