Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Ja aivan oikein, tirehtöri oli vankilassa ja ilmestyi pian Nehljudofin puheille. Uusi tirehtöri oli pitkäkasvuinen, luiseva mies, poskipäät ulospäin, hyvin hidas liikkeissään ja synkkä. Tapaaminen on sallittu määräpäivinä vastaanottohuoneessa, sanoi hän katsomatta Nehljudofiin. Mutta minulla on annettava eräs anomus allekirjoitettavaksi. Voitte jättää sen minulle.
Oli tapahtunut paljon sellaista, mitä hän ei käsittänyt, jopa hänessä itsessäänkin. Hänestä tuntui kuin hän nyt vasta olisi löytänyt sielunsa pohjalta rikkaläjän, jota ei ennen tiennyt siellä olevan, ja nyt ensi kerran näkisi Herran tien, joka oli yksinkertainen totuuden tie. Ja mielessään hän päätti, että kaikki, mitä Nuottaniemessä oli sattunut, oli kuin hänen sielunsa pelastukseksi sallittu.
Minä myönnän monta asiaa, kun rupean tällä herra rovastille oikein latelemaan entisiä ja oikein alusta alkaen. Minä myönnän, myöntäähän minun täytyy. Ensiksikin olisi minulle ollut kymmenen kymmentä kertaa parempi, jos olisin kuusivuotiasna hukkunut, kun Temmesjokeen putosin. Se olisi epäilemättä ollut parempi, mutta eipä niin ollut sallittu.
Kaisa huokasi syvään ja vakuutti: »Siellä on Herransa edessä Makkos-vainaja tekemässä tiliä ajallisesta vaelluksestansa täällä maan päällä. Ja tottapahan se oli hänellekin sallittu, että ei saanut ikäänsä elää... Ja mitäpä tuosta liiallisesta elämästä sitte onkaan! Enemmän vain tulee syntiä tehdyksi ja enemmän on sitten tuomiolle tullessa vastaamista!»
Arvelin, että se mikä oli tapahtunut oli sallittu ja että surkeuteni oli peruuttamaton: sen vuoksi käännyin miehen puoleen ja sanoin: "Olen teille varjoni myynyt tästä kukkarosta, joka kyllä on hyvä olemassa ja etusa, vaan minua on kovasti kaduttanut tuo kauppa. Eikö peruuteta sitä, Jumalan tähden?" Hän pudisti vain päätään ja heittäysi synkän näköiseksi.
Avasin heille portin ja nöyrästi lakkiani nostaen ajattelin: »Aijai, Tapani, ollapa sinulla nyt parikaan vantteraa toveria, niin sieppaisitpa tästä sievoisen saaliin, sillä eipä kiertelevän sissin ole sallittu joka päivä vihollisen kenraaleja vankinaan kuljettaa.»
Eikä toverista sallittu pahaa puhuttavan, ei koulussa eikä koulun ulkopuolella. Vielä vähemmän oli juoruja tai riitoja heidän kesken milloinkaan syntynyt. Ja viimeistä lukuvuottaan he nyt alkoivat; eroisivat sitten, hajautuisivat sinne, tänne. Miksi muuttuisi kohtalo itsekunkin? Mitä toisi tulevaisuus heille mukanaan?
Hän olisi nyt tahtonut jäädä yksinänsä kortteeriin asumaan, mutta sitä ei sallittu. Ja naapurissa sanottiin, että hänellä oli oikeus asua näin ainoastaan, jos hänellä oli keltanen lupalippu ja jos hän suostui tarkastuksen alaiseksi. Silloin hän lähti jälleen tätin luo.
Takaisin tulin sitte, kuin kuolema oli laskenut kätensä rinnalleni. Setäni tahtoi minua palajamaan. Hänen pitää hallitseman minua viimeiseen hengen-vetooni asti. Minä en siihen enään mitään voi se on niin sallittu. Minulla ei enään ole mitään voimaa, minusta on tullut loppu, loppu!" Hän vaikeni. Hiljaa rupesin nyt puhumaan muutamia rauhoittavia ja neuvovia sanoja.
"Sano hänelle, hyvä Appellonani," sanoi Signe rauhallisesti, "että jos minun tahtoni tulee kysymykseen, toivon minä, etten tarvitsisi jättää tätä kammaria, joka kerran on minulle sallittu." "Ja te olette niin rauhallinen ja uskalias?" kysyi Appellona kummastellen. "Niin olen, koska vaali on tehty," sanoi Signe ja näytti veistä. "Jumala palkitkoon sinulle tämän lahjan, hyvä, onneton ystäväni!"
Päivän Sana
Muut Etsivät