Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Hän syöksyi ulos ja purskahti itkemään. Hän ei mene sisään koko iltana. Olkoot ja antakoot lahjansa. Ei heillä kuitenkaan ole niin hauska, kuin olisi ollut! Eikä äiti saa uusia saksia: Saa pitää ne vanhat saksikulunsa, joita aina tuskittelee ja joilla kesällä matonkuteita leikatessaan sai niin pahan rakon peukalohankaseen, että koko käsi turposi ja lääkärin piti leikata kättä.
Neljä uhkeata kuusta, jotka kasvoivat uuden rakennuksen edessä, sai myöskin tuntea ukon saksia. Sesilia, joka aina oli paremmin kuin muut saanut ukkoa taipumaan, koki saada häntä jättämään niitä rauhaan, mutta ylevämmän tiedon katseella arveli ukko, että kaikki oli hänen ja hänen tulevan puolisonsa kunniaksi; hänen piti vaan vähän hillitsemän levottomuuttansa.
Lintu sininen, Sua oottelen! Kuuluu iloista viserrystä. *Kuningatar*. Näitkö mitään? *Mangipani*. Aivan varmaan, minä näin linnun lentävän Florinnan luo torniin. *Kuningatar*. Se oli Amundus, siitä olen varma. Kiiruhda, Mangipani, ota saksia, veitsiä ja viikatteita niin monta, kuin pian voit saada, ja ripusta ne tammen haaroihin.
Molemmat kaksoset, Blaise ja Denis, rakensivat Ambroisen avulla kokonaisen kylän pahvinpaloista ja kummista, taloja, kirkon, raatihuoneen ja koulun. Ja Rose, joka oli kielletty käyttämästä saksia, sai ainoastaan työskennellä kummilla, mutta sillä tahrasikin hän itsensä aina hiuksiin asti.
Hänen kapineittensa joukossa ei koskaan keksitä neuloja, lankaa ja saksia; hänen rahansa pannaan parempiin kaluihin, uuteen hattuun, uuteen auringon-varjostimeen y.m. Jos hän joskus neuloo, näpistää hän siihen tarvittavat esineet paremmin varustetun kumppalin kassoista taikka emäntänsä laatikoista.
Tarvitseehan sitä ihminen välistä levätäkin, ja mikäpäs pakko sinun olisikaan itseäsi työllä tappaa." Reeta tuli lähemmäksi Kallea ja myhäillen selitti: "tuonne oven päälle pantaisiin merkiksi sakset, niinkuin kaupungissakin räätäleillä kuuluu olevan, tahi jos ei saksia raskittaisi panna ruostumaan, niin vaikkapa pantaisiin minun keritsimeni.
Mutta lieneekö mitään iloa tässä surun laaksossa, huokasi syvään, hyvin syvään Ludvig-rukka, kun Lasse sedän kunnioitettava nimi kohta sen jälkeen huudettiin ja seuraava runoteelmä luettiin: Tuo käsi niin hyvä, niin hellä ja sievä, Miten somasti onkaan se saksia vievä! Nyt innostuneena hän hommailee, Sulosuunsakin kauniisti hymyilee.
Päivän Sana
Muut Etsivät