Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
«Olen melkein vakuutettu siitä, että huolellinen hoito, sopiva ruoka ja ennen kaikkea ystävällinen käytös vielä voivat saada Saaran terveeksi. Mutta nyt hän on niin heikko, että meidän on mahdotonta ajatellakaan matkustamista muutaman päivän perästä. Ja kaikissa tapauksissa epäilen suuresti saammeko hänet mukaamme ellette, isä, itse tule häntä noutamaan.
Toivon etteivät nuo puuhat ole ylen monimutkaisia. Saammeko sänkyvaatteita myöskin? Ei siinä tarvitse untuvatyynyjä, mutta jos talonväellä on edes jotain, niin on hyvä." Iris oli jumalien sanansaattaja muinaisessa Roomassa. Tässä palvelija. Suoment. muist. Samana talvena rouva Runeberg oli alkanut lukea suomea, yritys, joka siihen aikaan oli aivan tavaton herrasnaiselle.
Eikö ole miestä kuvaavaa, ettei ainoastaan ole herättämättä vanhaa toveriaan, vaan ei edes asetu sänkyyn! »Mikset mennyt sänkyyn, onhan siinä sänkyä?» »Ka, mitäs minä sänkyyn, oli niin lämmin lieden kyljessä.» Olisi se tarjennut sängyssäkin, kaksien nahkasten välissä, mutta semmoinen se on, Suomen suurin mies. Ja saammeko me asua tässä huoneessa, missä Lönnrot? kysyi Antero iki-ihastuneena.
Missä muut ovat? kysyi neiti Liina. Nuoret menivät soutelemaan, vastasi Elli. Ai, herra Kalm, eikö mekin mennä? huudahti neiti Liina. Onhan siellä vielä venhe, saammeko ottaa sen, Elli? Olkaa hyvä. Entä rouva Elli ja herra Tavela ... te tulette tietysti myöskin mukaan? Tavela olisi nähtävästi mennyt mielellään mukaan, mutta Elli ei suostunut. He istuvat täällä rannalla ja odottavat.
"Olkoon; mutta miksi sanomme sitä, joka ei siedä kuolemaa?" "Kuolemattomaksi", sanoi hän. "Sielu, sehän ei siedä kuolemaa?" "Ei." "Kuolematon on siis sielu?" "Kuolematon." "Hyvä", sanoi Sokrates; "saammeko siis tuon sanoa todistetuksi? vai miten sinusta näyttää?" "Ihan kylliksi todistetuksi, Sokrates!"
"Jumala yksin tietää, saammeko nähdä toisiamme enää vai emmekö; mutta sinua en unohda milloinkaan; hautaan asti olet sinä pysyvä sydämmessäni". Minä en voinut vastata mitään. Ihmisiä tuli ympärilleni. Minä en tahtonut heidän nähden antautua tunteitteni valtaan. Maria Ivanovna läksi viimein. Minä palasin Surinin luokse, surullisena, äänetönnä.
Vapaaherra ja hänen vieraansa astuivat jälleen vanhanaikaiseen huoneesen, kävivät istumaan suureen, nahalla päällystettyyn sohvaan, tupruttivat piippujansa ja jatkoivat keskusteluaan siitä, johon se äsken päättyi. Poikasi kirje, niin, saammeko kuulla sen? Tietysti. Hanna kulta, käypäs tuomassa tänne Erikin kirje. Kuulepas, kuinka teidän välinne, Erikin ja sinun, on nyt tähän aikaan?
Viikko oli kulunut, kun kauniina huhtikuun iltana, auringon viime säteillään vuoria punatessa Mäkelän kartanolle ajaa karahutti viisi hevosta. Vieraita oli kaksikymmentä henkeä, naisia ja miehiä, nuoria ja vanhoja. Mikolta, joka oli tullut portaalle, kysyttiin etumaisesta reestä iloisesti: Sopiiko sokea sotaan? Saammeko tulla sisälle näin suurella joukolla? No, jo vaan.
Mitä merkitsee, että Jumala on tehnyt ihmisen kuvaksensa? Saammeko siis päinvastoin myöskin päättää, että katsoen ihmisen kuvaan voimme nähdä mimmoinen Jumala on? Niin luulisi. Jos Jumala on tehnyt ihmisen oman itsensä kaltaiseksi, niin me, tietäen minkäkaltainen ihminen on, tiedämme jokseenkin minkäkaltainen Jumala on. Pakanat ovat käsittäneet tämän asian kaikkein yksinkertaisimmin.
Vaimon hameen ratina kuului äkisti teekeittimen takaa. "Cissy," sanoi Mrs Campion, "saammeko milloinkaan teetä?" "Suokaa anteeksi," vastasi ääni teekeittimen takaa. He ovat sulkeneet sen portin ulkopuolelle. Minä tulen kohdakkoin takaisin." Cecilia nousi ja lähti ulos. Mrs Campion astui hänen sijaansa teekeittimen ääreen.
Päivän Sana
Muut Etsivät