United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
Selvemmin hän näkee Main kasvot; hän on unessa vielä enemmän isänsä näköinen kuin todellisuudessa, ja pieni käsi, joka lepää hänen kädessään ja jota hän lakkaamatta suutelee, on ihan kuin Eugenin... Ja kun Julia neiti herää, värisee koko hänen ruumiinsa selittämättömän tunteen vallassa tunteen, joka on niin hirvittävä, niin kiihkeän ikävöivä, että hän itkien rukoilee ei elämää eikä rakkautta, vaan kuolemaa...
Huolimatta kaikista ponnistuksista ja kivuista hän ryntäsi nyt ovea vastaan ruumiinsa koko voimalla ja raskaudella; ja niin ankara oli tämä epätoivoinen ponnistus, että se olisi murtanut vahvempiakin lukkoja auki.
Patruuniako haette? hän kysyi silmiään siristellen. Vaan ennenkuin Ville ehti saada sanaakaan suustaan, hän jatkoi: Menkää tuosta ovesta! Ville nosti varoitellen suuria jalkojaan, ikäänkuin olisi hän pelännyt tuon kiiltävän lattian särkyvän niiden alla. Koko hänen ruumiinsa oli lamaantunut, hän tunsi itsensä vieraaksi ja oudoksi tässä ympäristössä.
Hänen ruumiinsa värisi kuin haavanlehti tuulessa. Poissa oli hänen poskiensa ruso. Tuskan hiki vieri niitä pitkin, ja väliin olivat ne kalman kalpeat. Koko muotonsa oli omituisen outo, ja sydämensä sykki sanomattoman kamalasti. Kolme miestä oli vahdissa ja hoitamassa tätä onnetointa potilasta.
Miekanmittelyssä hän kaatuu; ennen kuolemaansa hän rukoilee voittajaa luovuttamaan hänen ruumiinsa kalliista lunnaista hänen kansalaisilleen, mutta Akhilleus tylysti vastaa heittävänsä sen koirien ja petolintujen raadeltavaksi. Viitattuansa vielä siihen päivään, jolloin Akhilleus Pariin ja Apollonin kukistamana on kaatuva, Hektor heittää henkensä, ja kreikkalaiset pistelevät ruumista keihäillään.
Tawallisuuden mukaan laski Juho waimonsa kamariin, kuulemaan kirjeitten sisältöä; sillä hän heti tunsi käsi=alat. Mutta kohta ensi silmäyksellä hän waaleni. Ensimäisistä riwistä huomasi hän Ainan kirjeestä sen, jota hän salaisesti oli kauwan pelännyt. Hänen ruumiinsa rupesi wapisemaan, mutta yhtäkaikki luki hän surullisesti sointuwalla ja sortuneella äänellä, molempien kirjeitten sisällön.
Nyt on tämä usko luja luottamus siihen, että Jesus Kristus on Jumalan Poika; että, otettuaan päällensä meidän syntimme ja vääryytemme ja niitä ristissä kannettuaan, Hän on itse ainoa, riittävä sovitus; että Hän aina seisoo Jumalan edessä; että Hän lepyttää Isää meidän puolestamme, ja että Hän on antanut meille ruumiinsa sakramentin, vahvistaaksensa uskoamme tuohon sanomattomaan armoon.
Heikki oli pehmeällä vuoteellaan, missä aamu-yönsä oli levollisesti nukkunut, virkistynyt. Hänen päänsä oli vielä raskas; hänen koko ruumiinsa hellä, mutta hän tunsi itsensä kumminkin melkein terveeksi.
Kaikki läsnäolijat vaikenivat: väristys kävi heidän ruumiinsa läpi, ja vaistomaisesti nosti jokainen silmänsä ylöspäin. Marttyyrin pää liikahti hiukan, sitten kuului maston latvasta valittava ääni: "Minä annan anteeksi!..." Chilon lankesi kasvoilleen maahan, ulvoi kuin villi peto, otti kourallaan multaa maasta ja sirotteli sitä hiuksilleen.
Hänen laiha, hermostunut ruumiinsa ei milloinkaan tuntenut väsymystä, kun hän oli asettanut itselleen päämäärän.