Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 10. toukokuuta 2025


HILMA (katselee hiilustaa). Oi, en minä itsekään sitä ymmärrä. Se oli sellainen raskas syys ilta ... me palasimme rustmestarin veljen häistä Rauhalasta. Siellä oli tanssittu paljon ja muuten pidetty hauskaa. Minä olin ensikerran sellaisissa loistavissa ja hilpeissä kemuissa. Matkalla minua vähän vilutti, kun olin lähtiessä hiestyneenä. Hän sanoi, että minun pitäisi saada jotain lämmikettä, etten tulisi sairaaksi. Ja sitten pyysi hän minun panemaan valkeata pesään hänen huoneessaan ... kaikki makasivat silloin jo. Minä join siellä lämmintä viiniä ... ja sitten, siinä hiipuvan hiilustan ääressä tuntui niin maailmasta eroitetulta ja lämpimältä ja raukaisevalta. Hän puhui niin hyvästi ja oh! minä olin joutunut hänen valtaansa, minä tunsin sen, mutta minun päähäni ei tunkeutunut ainoatakaan pelastavaa ajatusta, olin ihan typertynyt. Siitä hetkestä asti olen minä vihannut rustmestaria. Minä olen tuntenut, että hän jollakin tavalla on hallinut minun vapauttani. Vaikka en ole tietänytkään, että minun kurjuuteni on näin pitkälle mennyttä, vihasin häntä kuitenkin. Nyt kun sen tiedän, nyt minä inhoon ja pelkään häntä. Muori hyvä!

Kyllä leikki aina sijansa saa. MIINA. Entä jos Hilma kohdakkoin menisi naimisiin jonkun muun, kun sinun kanssasi? ROOPE. Mitä sinä nyt tähtäilet? Rustmestaria vaan. ROOPE. Mitä se minua liikuttaa? MIINA. Ainakaan se ei liikuta minua. Pyyhkii kätensä saapasvarsiinsa. Rustmestarin kanssa? Rustmestarin! Olisiko se jo niin pitkällä? Loppuiko ihra? Mitä sinä tarkoitit tuolla äskeisellä? Ihrallako?

Kaikki on aikansa tässä maailmassa. Totta Jumal'auta onkin, aikansa kutakin. KAISA. Sinä olet kauhea! ROOPE. En niinkun pitäisi. Rustmestarin on syy tähän kaikkeen. Hänen ansiostaan on Hilma tuossa kurjuuteensa nääntyä. Hänen ansiostaan kannan minä rautoja jaloissani. Hänen ansiostaan olen kohta merkitty elämänijäkseni. Merkitty varkaaksi.

TILTA. Kovin oli Hilmakin ärtynyt, kun tuli rustmestarin puheilta aamulla. Ja kun sitte lähetettiin oikeen kruununmiehillä sitä Roopea hakemaan. Voi, voi sentään! MIINA. Sanos muuta, kun asiaa! Kuules! TILTA. Mitä? MIINA. Etkö sinä kuule kulkusten ääntä? TILTA. Kuulen jo. Se on Hilma. MIINA. Lähdetään nyt tavallista pikemmin askareille. TILTA. Hyi, kun on tuo takkini ihan läpimärkä.

ROOPE. Niin juuri! Sillä ihralla, jolla sinun kielesi on rasvattu. Mitä sinä sillä rustmestarin jutulla tarkoitit? MIINA. Mitäs minä sillä tarkoitin! En yhtään mitään. Sanoin vaan muuten lystikseni mitä tiesin. Sepä näkyy, se asia sentään liikuttavan muutamia. Ha, ha, ha! ROOPE.

Päivän Sana

helviä

Muut Etsivät