Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Ja niin olikin, sillä oli 17 p. toukokuuta. Toukokuun seitsemästoista päivä ja helluntai-maanantai. Isossa rakennuksessa oli vilkasta elämää. Toisessa kerroksessa asui eräs nuori mies, joka hiljan oli päässyt lailliseen ikään ja jonka nyt täyttä totta oli rupeaminen hävittämään sitä omaisuutta, jonka hänen isänsä oli koonnut, jonka vuoksi hän aluksi piti uhkakomeat sampanjakemut.
Täksi rupeaminen on ainoaa säädyllistä nuorelle tytölle, joll'ei hän voi päästä naimisiin, joka on tietysti kaikkein suloisin elämän tie kuin valita voi; mutta tämänlaatuiset tilaisuudet käyvät meidän ahtaissa ajoissamme yhä harvinaisemmiksi, ja niitä on paljon useampia, jotka pitävät itsellänsä kotiopettajatarta kuin vaimoa.
Järki hänellä samoin on terävä, sen olen huomannut hänen muistutuksistansa moniaista kirjoista, joita hän on minulta lainannut. Mutta kuitenkin on naisen lääkäriksi rupeaminen aina ollut mielestäni niin narrimaista ja mahdotointakin, ett'en ole koskaan häntä siihen yllyttänyt".
Oli siinä pulska ja tanakka piikakin, jonka toveriksi Elsan nyt oli rupeaminen. "Elsa tulee niin jotta rytkyy!" sanoi entinen piika, äänellä, joka ilmoitti, että Elsa nyt oli tekemisissä suoraluontoisen ja säyseän ihmisen kanssa. "Hyvää huomenta!" sanoivat tulijat. "Jumala antakoon", vastasi neiti.
Heidän ei käy millään lailla kauppamiehiksi rupeaminen; ja kun nyt evankelisessa kirkossa nuot suuret luostarit ovat lakkautetut ja muutamat hippakunnat muutetaan maallisiksi, lienee se tuskin Gersdorfien arvon mukaista, että he yrittäisivät papiksi. Vanhin saa linnan. Yksi heistä harjoittaa kenties lakitiedettä.
Porthoksen pulska ulkonäkö, hän näet luuli joutuneensa tämän palvelukseen, oli viehättänyt Planchet'ia se oli pikardilaisen nimi, mutta hän näki hieman pettyneensä, havaitessaan paikkansa olevan toisen, Mousqueton-nimisen ammattiveljen hallussa, ja Porthoksen selittäessä, ett'ei hänen taloutensa, vaikka suurikin, tarvinnut kahta palvelijaa, vaan oli hänen rupeaminen d'Artagnan'in palvelukseen.
Hart muisti tuon kaiken virkkaessaan tyynesti: "Ei tuo sijaiseksi rupeaminen liene vallan mahdotonta minulle. Mutta kyllä minun kumminkin täytyy hiukan miettiä sitä ensin." "Teet minulle hyvin suuren palveluksen, jos suostut." "Se riippuu myöskin osaksi ukko Hemmeristä, jonka kanssa juuri aioin mennä puhumaan perhosistani, tiedäthän.
Mutta pian hän jälleen painoi päänsä alaspäin; sillä mies nousi seisoalle ja seuraavassa silmänräpäyksessä työnnettiin tuo peloittava kirjoitus-taulu tytön silmien eteen. Hämmästyksestä oli hän pudottaa taulun vapisevasta kädestään, nähtyänsä siinä kirjoitettuna käsky-sanan: "soitantoa!" Tuskansa oli ääretön. Mihinkä kummaan hänen oli rupeaminen tämän selittämättömän sanan johdosta?
Mutta eihän käynyt koko heimon kahta miestä vastaan sotaan rupeaminen.
Ja koulupoika-ajoilta se oli hänelläkin se taito muistissa, mutta kumpikaan ei ollut ennen yhteisestä puukupista puulusikalla ja ilman etulautasta syönyt. Sentähden syömään rupeaminen tuntui selittämättömän kummalliselta; ruokaa oli pöytä kukkurallaan ja syömämiehet olivat monen vuosikymmenen vanhoja, mutta syömätaito oli opittava juuri kuin käveleminen pienen lapsen.
Päivän Sana
Muut Etsivät