Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Näin Luukkonen rohkea lausui: "Nyt teille mä tarjoan, Te korpien väijyvät sissit, Urotyön niin loistavan". "Teit' ajohon otuksen kutsun Niin uljahan, voimakkaan, Ett'ei sen vertaista nähty Ole saloilla Suomenmaan." "Sen otuksen pyytää mä tahdon; Mua siinä te auttakaa! Kuningas siit' teitä kiittää Ja Ruotsin ja Suomen maa."
Sinne valaistujen ikkunain ääreen raukka olisi kuollut, mutta joulupukki tuli ja koppoi pojan konttiinsa. Ja huomenna hän tulee, kun joulukuusi on sytytetty. Sen pituinen se.» Niin tulikin. Mukana oli ristimätodistus, nimenä: Veli Erkki. Se oli reippaan näköinen poika. Katse avonainen ja rohkea ja suu sellaisessa hymyssä kuin olisi hän sanonut: Mehän olemme vanhoja tuttuja.
Se on välistä niin rohkea ja hävytön, että kun ei saa miestä itseään valtaansa, niin pitää käydä hänen hevosensa kimppuun. Mitenkä teki kerran? Haastan, kun tuli näistä puhe.
"Sillä papilla mahtaa olla rohkea sydän," sanoi isäni. "Minä tahtoisin ennemmin seisoa koko armeijaa vastaan kuin olla alhaison kynsissä. Mutta minkä tähden he karkasivat hänen päällensä?"
Hän järjesti joukkonsa hätähätää uudestaan, karkasi vuorostaan Burgundin ratsuväen päälle ja ajoi sen aivan säännöttömään pakoon. Tähän saakka ei Kaarlo Rohkea ollut tiennyt mitään koko tappelusta. Semmoinen hurjapäisyys oli hänen mielestään niin mahdoton, ett'eivät nuo ensimäiset tykinlaukauksetkaan häntä hämmästyttäneet; hän luuli vaan Murten'ia ammuttavan.
Jaako, rakas! minä rukoilen sinua: Ole rohkea ja luottavainen!... minun tähteni, Jaako!... meidän molempien tähden... Johanna ... minä koetan ... minä koetan. Jaako...! Ja nyt!... meidän täytyy erota!... Johanna! Ei! ei vielä!... Jaako, ei vielä... Johanna!... omani, rakkaani!... Näetkö nyt itsekin, miten vaikeata on erota! Minä en kestä tätä...! en voi!... en voi... Johanna... Johanna...
Kolmen päivän kuluttua toi Lisaveta Ivanovnalle nuori, vilkassilmäinen neito kirjelipun muotikaupasta. Lisaveta Ivanovna aukaisi sen levottomana, aavistaen rahavaatimusta, ja tunsi äkkiä Hermanin käsialan. Te, kultaseni, olette erehtyneet; tämä lippu ei ole minulle. "En, kyllä se on teille!" vastasi rohkea tyttö, salaamatta viekasta hymyään. "Lukekaa, olkaa hyvä."
Kaikki viivat ovat voimakkaasti yksinkertaistuneet, Juhani Aholle ominaisten vehmaiden runokuvien kesken on toimitettu rohkea valinta, ja niin on saavutettu se tavaton taiteellinen keskitys ja ehjyys, joka on tämän teoksen suurenmoisin puoli. Ja niin on myös koko kuvauksessa kaiken kireän jännityksen rinnalla suuri rauha ja tasapaino. Kuumeisena seuraa lukija intohimojen vuolasta virtaa.
Toinen oli laupias ja lämminsydämminen, ansaitseva samaa rakkautta, jolla hän itse rakasti. Toinen oli rohkea, kova ja kylmä, mutta ylevämielinen, jalo ja hyvä jos hän tahtoi. Tahtoi! huudahti Löfving kiihkeästi. Hyvä on sanoa.
Miekkansa, Jo kuolon iskuun nostettu, vaipui Hiuskiharoille Hjalmarin, niinkuin ois' Se lepohon niille laskenut vaan. Siit' asti Hjalmar rohkea, vapaana, Kaukaisten merten aaltoja kyntää; Ja Fjalar istuu rauhassa kotonaan Ja leppynyt sydän riemuisa on. Kun joskus joutuu ilta ja linnassa On vieraita ja vaahtinen malja Käy mieheen miehestä, sekä kannelta Runoilijat harmaat soittelevat,
Päivän Sana
Muut Etsivät