Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Runoilijat palvelevat sitä sytyttävillä ja innostavilla säkeillään, suorasanaiset kirjailijat kansan-elämän kuvauksillaan. Aika ei suinkaan ollut eikä voinut olla edullinen millekään yksilöllisemmille sieluntunnustuksille. Ei myöskään kansallinen realismi.
Mutta, vaikka nuoruus ja kesä lakastuvat teiltä, niin jätätte kuitenkin nuoruuden ja kesän jälkeenne missä vaan kuljette sydämiin, joita paljas realismi tekisi ainaiseksi vanhoiksi ja jotka tykyttäisivät hitaasti pilvisen taivaan alla, jolla ei olisi aurinkoa eikä tähtejä; minä pyydän teitä sentähden muistamaan kuinka ihana laulajan kohtalo on te voitte viettää elämänne sopusoinnussa laulunne kanssa ja, niinkuin lapsenne teki, viskata kukkanne taivasta kohti, silmät taivaasen kohoitettuina.
Tätä synkkää taustaa vastaan ovat myös aikakauden suomalaiset kirjalliset ilmiöt katsottavat. Ne ovat kuin vilkkumajakoita yössä, jotka meille, nykyisen ajan merenkulkijoille, tietä osoittavat. Realismi ja romantiikka.
Jaa, muoti-ihmiset rakastavat niin vinoutta, että yksin sohvat ja pöydätkään eivät enää saa olla suorassa, vaan ne asetetaan viistoon seinistä. Mutta nuo mau'un harhaukset eivät enää kauvan tyydytä. Realismi, parhaaltakin puolelta katsottuna, työskentelee omaa turmiotansa. Taide ei voi nousta todellisuudeksi, se havaitaan kelvottomaksi ja ylenannetaan.
Eivät herkeä! Se on nähty, etteivät herkeä. Ihminen on heikko eikä pysy pystyssä, jos ei muut holhoa sitä, jos eivät varjele ja näytä hyvää esimerkkiä, ne jos ei näytä, jotka itse ovat lujemmat ja korkeammalla sivistyskannalla, niinkuin esimerkiksi papit ... ja muut sivistyneet myös ... ja niiden on siis moraalinen velvollisuus, varsinkin näinä uskottomuuden aikoina, jolloin riehuva realismi ... hm ... jaa, niin ... eikö se ole niin?
Uudempi suorasanainen kaunokirjallisuus. Noin 1880-luvun keskivaiheilla tapahtui käänne Suomen kaunokirjallisuudessa; uuden-aikuinen realismi levisi varsinkin Ibsen'in, Björnson'in, Kielland'in ja muiden norjalaisten kirjailijain vaikutuksesta meidänkin maahan. Täällä se kuitenkin sai itsenäisen, kansallisen luonteen, kun oman maan oloja ruvettiin luonnonmukaisesti kuvailemaan.
"Kuta enemmän realistisia nämä kirjat ovat olevinansa, sitä vähemmän realisia ne ovat," sanoi Kenelm. "Minä olisin melkein valmis uskomaan että koko se koulu, jota te niin järestöllisesti olette koettanut rakentaa, on erehdys, ja että realismi taiteessa on mahdottomuus." "Minä myönnän teidän olevan oikeassa.
Mutta realismi ei suinkaan ollut omiaan kääntämään kirjailijan silmää sisäänpäin, vaan ulospäin. Siksi huomaammekin myös kansan-elämän kuvauksen alalla, miten tosin lakataan kansaa ihannoimasta, mutta tyydytään aina enemmän ja enemmän sen ilmiöiden ulkopuoliseen tarkasteluun sekä niiden mahdollisimman tarkkaan ja totuudenmukaiseen esittämiseen.
Pakkalan aihepiiri on rajoitetumpi: varsinainen kaupunki porvarien elämä, sen riettaus ja sen runous häämöittää vain kohtalokkaana taustana, jota vastaan laitakaupunki kuvastuu nöyryytettynä ja syvintä inhimillistä myötätuntoa herättävänä pienine elämänmuotoineen. Tämä kaksijakoisuus, jonka realismi toi yhteiskunnan kuvaukseen, ei Pakkalalla kuitenkaan ole teoreettisen jyrkkä.
Realismi oli meillä ollut suorasanaisen kirjallisuuden kehitykselle mitä edullisin. Ainoa runon-muodon käyttäjä, jonka se oli pinnalle kohottanut, oli Kasimir Leino. Eräät, kuten Valter Juva ja Severi Nuormaa, kumpikin monen kauniin sävelen kaiuttajia, eivät syystä taikka toisesta näytä tuossa kylmässä, ankarassa ajassa saavan kyllin ilmaa siipiensä alle.
Päivän Sana
Muut Etsivät