Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Tämä juhlallinen näky sai minun epäilykseen; minä ajattelin että kaikki nämä taitaisivat päästä Jumalan autuuteen yhtä huokeasti kuin he nyt rauhallisena pyhäaamuna soutivat auringon kirkastamaan lahdelmaan, minä yksin seisoin autuuden toivonkin ulkopuolella.
Ja hänet valtasi äkkiä kummallinen tuskan ja yksinäisyyden tunne, kaipaus tuonne, tuon kirkkaan tähden luo, joka loisti kaukana ikuisissa korkeuksissa, jonne hänen ajatuksensa ei löytänyt tietä... Mutta pikku Mai uinaili tuolla sisällä tyynenä ja rauhallisena, nähden kauniita jouluyön unia.
Main kirstu oli valmiina; se oli ylt'yleensä koristettu kukkasilla, ja itse lepäsi hän siinä, pää painuneena pientä tyynyä vasten, tyynenä ja rauhallisena kuin olisi hän nukkunut. Tuontuostakin hiipivät vanhemmat ja sisaret ja palvelijat kirstun ääreen, mutta kukaan ei uskaltanut itkeä eikä nyyhkyttää, sillä niin onnellisen näköinen oli pikku Mai.
Olen kuullut hänen olevan Napolista kotoisin ja kauniin.» »Kaunis! Hänen ihanuutensa häikäisee päivän! Napolista! Ei, hän on kreikatar! Vain Kreikka voi sellaisia muotoja synnyttää. Nydia, minä rakastan häntä!» »Niin arvelinkin», Nydia vastasi rauhallisena. »Minä rakastan, ja sinun pitää se hänelle kertoa. Aijon lähettää sinut hänen luokseen.
Vapisevana hän kiipesi vuoteeltaan ja riensi akkunan luo. Siellä ulkona näkyi vanha puutarha kauniina ja rauhallisena, ja täysikuu levitti hopeavaloansa sen ylitse, luoden valosäteen myöskin viheriään kammariin, jossa Helka valvoi.
Silloin jo närkästyi Petteri minun tähteni ja sanoi ihan toruvasti: "Ja isä ei saa vieraissa taloissa syleksiä sohvan taakse ... eikä silittää sormella voita!" Ukkoa se oudostutti. Hän sanoa tokasi rauhallisena: "Ka peseetyypä tää sormi voista... Ja jos ei peseenny kylmällä, niin peseetyyhän kuumalla vedellä." Tietysti siinä oli ukolla osa kansanomaista sukkeluutta.
Minä kuulin sen hänen omasta suustansa ja hän oli heidät nähnyt omin silmin.» »Se ei ole mahdollista», vastasi De la Barre. »Meidän etuvartija-rivimmehän on hiljaa ja rauhallisena, eikä ainoakaan partiojoukko ole ilmottanut vihollisten olevan niin lähellä. Se on aivan mahdotonta.»
Helena kokosi nopeasti ajatuksensa, mutta niiden keskellä ei ollut muu kuin "Se", rauhallisena, sanatonna, käskemättä mihinkään: päinvastoin, jos "sen" mukaan menetteli, niin jätti nämä kaikki juhlallisuudet ja väenpaljoudet ja kulki jollekin yksinäiselle viheriälle pellonpientareelle tai lepikön läpi avonaiselle aholle, missä horsma nuokkuu ja vinha etelätuuli, korvissa huhuten, puhaltaa kasvoja vasten.
Mutta lannistettu hän oli, leväten kauniina ja rauhallisena laudallaan se pieni kulmien rutistus, kuolonkamppauksen sormenjälki, joka näkyi silmien välissä, sekin vain kohotti hänen ankaraa arvokkuuttaan. Hautajaiset olivat suuret ja komeat, niinkuin sellaisen talon ja sellaisen vainajan arvolle sopi.
Makasi raukeana ja rauhallisena, ja karkoitti minkä jaksoi surullisia kuvituksia. Mutta ne väijyivät valmiina tunkeutumaan esille, milloin pienintäkin tilaisuutta saisivat. Onnellisesti oli päästy toisen päivän iltaan. Rouva piteli lasta, hänen oli määrä nukkua. Jo tunnin varmaankin hän oli pitänyt silmiään ummessa ja koettanut päästä uneen kiinni.
Päivän Sana
Muut Etsivät