United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hyvät herrat, minä pyyhän teidän tarttumaan lasiinne; maljallani tarkoitan näitä ansiollisen miehen kunnollisia vanhempia, sen miehen, joka on toteen näyttänyt, että kiitollinen poika on suuremmasta arvosta kuin röyhkeä ratsumestari."
Kun ratsumestari tuli Berliniin, tuli hän kutsutuksi kuninkaan hoviin aterialle: "Kuulkaapas ratsumestari", sanoi kuningas hänelle, "mistä perheestä olette oikeastaan? Mitkä ovat teidän vanhempanne?" Ratsumestari vastasi arvelematta: "Teidän majesteettinne, minä olen syntynyt talonpojan töllissä.
Minne kuningas joutui? Vast'ikään näin hänen seisovan tuolla vallikoppain luona. Jumala varjelkoon, olisiko jokin onnettomuus...? Pölyltä ei näy mitään. Enkö sitä sanonut? huusi ratsumestari kannustaen hevostaan. Kustaa Bertelsköld seurasi häntä. Vallihaudan luona oli kaikki epäjärjestyksessä.
"Olin siellä vastikään. Miksi sitä kyselet?" "Tietysti sentähden, että hän on ikävöinyt sinun tuloasi. Paha vaan, ettet tullut pari päivää ennemmin; huomenna on meillä komea kilpa-ajo; minä ratsastan oikealla arapialaisella, mokomalla hevoisella. Kilpaveljeni on tuo ratsumestari tuolla.
Pitäen heille julkisen puheen sanoi hän muun muassa: "Hyvät herrat! Kunnioittakaamme sen miehen vanhempia, joka käytöksellänsä osoittaa, että kiitollinen poika on suurempi-arvoinen kuin kopea ratsumestari." Myöhemmin sai kenraali tilaisuuden kertoa kuninkaalle siitä kunnioituksesta ja rakkaudesta, jolla ratsumestari kohteli vanhoja vanhempiansa. Fredrik Suuri oli siitä hyvin mielissään.
Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Preussin kuninkaan Fredrik Suuren aikana oli eräässä preussilaisessa rykmentissä urhokas ja reima ratsumestari, jonka köyhät vanhemmat asuivat Meklenburgissa.
Olihan varsin ymmärrettävää, että Pekka, joka ei ollut saanut pois mielestään puuropataa, uskalsi vielä kerran kysyä, eikö ehkä olisi parasta ajaa yöksi Vöyrin pappilaan. Aja Ylihärmään päin, vastasi ratsumestari kiukkuisesti ja kääriytyi tuuheaan lammasnahkaturkkiinsa, sillä yöllinen tuuli puhalsi polttavan tuikeasti.
Ratsumestari, parooni Sparrfelt pyytää nöyrimmästi teidän ylhäisyyttänne muistamaan häntä luvattua majurinvirkaa täytettäessä. Sparrfelt?... Oh, muistanpa, hän on kelvoton onnenonkija. Odottakoon vielä muutamia vuosia. Sörmlannissa olevat suomalaiset pakolaiset muistuttavat matka-avusta, jonka kreivi Horn on luvannut heille teidän ylhäisyytenne välityksellä... Kreivi Horn! Se on hänen asiansa.
ja joka vielä kerran on murtava kaikki vihollistensa miekat niinkuin tämän hevosenkengän, kahdenkymmenen lumikuninkaan uhalla puuttui puheeseen viinistä ja riemuhuudoista kiihtynyt ratsumestari, huolimatta kuninkaan synkistyvistä katseista. Kustaa Bertelsköld nousi istuimeltaan lähteäkseen pois; ainoa vastaus, jonka hän katsoi tässä tilanteessa soveliaaksi.
Näetkö, jatkoi ratsumestari kuinka saksilaiset tuolta valliltaan ehtimiseen ampuvat vallihautaa kohti siihen paikkaan, jossa kuningas seisoo? Lempo vieköön! He ovat hinanneet sinne suurimman kanuunansa; tunnen sen, eräs karkuri on kertonut minulle, että sitä kutsutaan Kissaksi. Mutta sepä kissa ei voitakaan meidän kärppää.