United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ylläsanotun sodan aikana lähetettiin eräs Ruomalainen nimeltä Cajus Fabricius muutaman lähettiläskunnan päällikkönä kuningas Pyrrhon luo keskustelemaan sotavankien lunastuksesta ja vaihetuksesta. Pyrrhos otti vastaan lähettiläskunnan mitä hyväntahtoisimmalla tavalla ja tarjosi Fabriciolle kunnioituksensa osoitteeksi kalliin lahjan.
Vaan Fabricius ei ottanut lahjaa, vaikka kuningas selitti ettei hänellä ollut minkäänlaisia aikeita pyytää epäkunniallista tekoa häneltä. Kun Fabricius seuraavana päivänä oli kuningas Pyrrhon teltassa erästä puhuttelemista varten, antoi kuningas, koettaakseen miehen mielenvoimaa, äkkiä väistää esiripun ja suuri elehvantti kurotti uhkaavana kärsällänsä Fabricion pään ylitse.
Näin olivat siis vanhuuden viisaus, taito ja nero saaneet loistavan voiton opissansa vaillinaisesta, ajattelemattomasta, itseensä liian luottavasta nuoruudesta; mutta tämä voitto oli samassa, paha kyllä, Pyrrhon voitto vanhalle Wäinämöiselle, josta hänelle nyt alkaa pitkä häväistysten, pilkkailemisten ja mielenmasennusten jakso.
Tämä hymyili ja sanoi: "Yhtä vähän kuin kultasi vietteli minua eilen, yhtä vähän peloittaa minua sinun elehvanttisi tänään!" Kun Pyrrhon lääkäri tarjoutui palkintoa vastaan myrkyttämään kuningasta, peräytti Fabricius häpeällisen tarjoumuksen ja ilmoitti sitä paitse Pyrrholle hankkeen hänen henkeänsä vastaan.
Rypäle verta vuotakoon, ja käynöön taistot turkkilainen. Hän tietää antaa iskujaan, me maljoin ottelemme vaan. Pyrrhiche-tanssin tahti soi, mut Pyrrhon falangi ei loista! Kaks muinaisleikkiä, mut oi, jäi unhoon miehekkäämpi noista! On kirjaimistos entinen, vai orjille toi Kadmos sen? Ei, samolaista pikariin!