Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Mutta Vuorela oli itsekin vetäytynyt kunnan asioista syrjään, ja kumminkin tunsi Niemelä nyt enemmän kuin koskaan, että Vuorela oli hänestä vienyt voiton. Heikki oli Niemelään tultuansa hämmästynyt tämän talon ulkonaista asua. Kaikki oli järjestetty aivan herrasväen malliin. Salissa oli piano ja kukkia ylt'ympärinsä, sohvat, pöydät, valokuva-albumit ja matot.
Korkeat, valoisat huoneet, mainiot kaakeliuunit värillisine kirjailuksineen, syvennyksineen, rykelmineen, ikkunoissa automaatiset rullakartiinit, sitten pitsiset väliverhot, sitten värilliset päällysverhot, ikkunain välissä lattiasta kattoon ylettyvät trymoot, piano, nuottihylly, keikarimaisesti seisova kirjahylly, keveät, punasella verhotut sohvat, tuolit
Siellä hänen huoneessansa näytti tyhjältä ja ikävältä. Vuokrattu piano, jolla hän silloin tällöin haaveili, oli auki sitten eilis-päivän. Nuorukainen heittäytyi tuolille ja näkyi tarkastelevan muutamia nuottia, jotka olivat nuottikantimella. Hänellä oli ainoastaan yksi ainoa ajatus, ja se oli Emili.
"Mutta tämäpä melkein liian hullua!" lausui Charlotte kuivasti ja välinpitämättömästi. Tätini vaan vaipui alas tuolille, piano humisi hänen sormiensa alla ja heti kajahti soinnuton, mutta vahva ääni seinissä "Gi
Joku suu korjaa sen haltuunsa ja piano, piano, luikahuttaa sen taitavasti korvaanne. Paha työ on tehty; se itää, se länkeilee, se vaeltaa, ja rinforzando suusta suuhun paholainen kulkee; sitten yht'äkkiä, en tiedä millä tavoin, näette moitteen nousevan pystyyn, sihisevän, paisuvan, kasvavan silmin-nähtävästi.
Katso, silloin alkoi piano sälistä, koskettimet juuttuivat kiinni, eikä ainoatakaan säveltä kuulunut; kaunis soitanto pakeni ijäksi päiviksi Minnan pianon kieliltä. Mutta kerran tunsin kaksi köyhää lasta, joilla ei ollut kirjaa, ei pianoa. Erkin kirjana oli ihana luonto; hän kokoili monenmoisia ruohoja ja tarkasteli niiden kasvamista.
Matot ovat paikoillaan ja huonekaluja tuodaan sisään. Työmiehet kantavat pianoa. Asettakaa piano tuonne ikkunakomeroon, sanoo rouva. Ei, eihän toki ikkunakomeroon, virkkaa herra. Sinne, rakas ystävä. Mihinkä se sitten pantaisiin? Rumahan se olisi muualla! Minä olen aina nähnyt pianon ikkunakomerossa.
Marusja, heitäppäs nyt vaikka hetkiseksi, sanoi hän äänellä, josta saattoi päättää että tämä soitto oli hänen elämänsä risti: on mahdoton mitään kuulla. Piano vaikeni, kuului tyytymättömiä askelia, ja joku katsahti ovesta. Tirehtööri, aivan kuin tuntien kevennystä tästä soiton seisahduksesta, sytytti paksun paperossin heikkoa tupakkia ja tarjosi Nehljudofille. Nehljudof kieltäytyi.
Kreetan piano oli pieni kantele, johon hän itse oli teräslankaiset kielet laittanut. Rakastatko meitä? sanoivat metsän kasvit Erkille. Rakastan, vastasi hän. Mene sitte kaupunkiin, kuiskasi metsä; sieltä löydät toisen, joka meitä rakastaa, ja hän antaa sinulle oppia tullaksesi kerran viisaimmaksi mieheksi luonnon tuntemisessa. Sama kysymys suhisi hiljaa Kreetan kanteleesta: rakastatko minua?
Akkunan komeroissa oli vanhan-aikaisia tammituoleja, jotka näyttivät olevan tehdyt samoista puista, kuin kiiltävä tammilattia ja isot kattovuoliaiset. Se oli sievästi varustettu huone; siinä oli piano, muutamia sirotekoisia, punaisia ja viheriöitä huonekaluja sekä muutamia kukkia.
Päivän Sana
Muut Etsivät