Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Onpa meissä jokaisessa heikkoutemme, kenessä on ruumiin väänteet, kenessä mielen käänteet, milloin minkälaisetkin, niin että jos ne kaikki pitäisi naimisiin mennessä tunnustaa, niin naimisesta useimmille ei tulisikaan mitään. Eiköhän se olisikin kaikkein parasta? Ei suinkaan, ei tässä tapauksessa kumminkaan! sanoi Phoebe, ojentaen isälle kättä.
Ja se olisi minun puoleltani sekä tyhjää ajankulutusta että myös nenäkkäisyyttä, lapsukaiseni. Isäni, sanoi taas Phoebe, korjaten puhettansa, on aina iloisella, hyvällä mielellä. Te äsken sanoitte minun luonnettani onnellisen iloiseksi. Minkä minä sille mahdan.
Hän tekee työtä neljätoista, viisitoista, jopa kahdeksantoista tuntia päivässä. Välistä menee vuorokausi aivan umpeensa. Mutta teillä, Phoebe, jatkoi Barbox Veljekset, teilläkin on vaivaa koulusta ja nypläyksestä Huviksenihan minä pidän koulua, keskeytti tyttö, aukaisten silmänsä suureksi, ikäänkuin ihmetellen, ettei toinen tätä ymmärtänyt.
Aivan niin, aivan niin! Ja Phoebe teitä opettaa? Lapsi nyykäytti päätä. Kiltti poika. Nyt ymmäijät? sanoi lapsi. Kyllä, kyllä nyt ymmärrän. Mitä tekisit kahdella pennyllä, jos antaisin sinulle? Ottan namuja. Kun vastauksen tarkkuus ja jyrkkyys ei antanut matkustajalle mitään enempää puheen aihetta, niin hän hyvin nöyrästi veti luvatut rahat taskusta ja läksi tiehensä.
Soittiko Phoebe tällä hetkellä kaukaisella makuusijallansa? Matkustaja oli sitä kuulevinansa. Minä tiedustelin sitten puodissa missä te asuitte, vaan he eivät tietäneet. Olen käynyt siellä hyvin usein, vaan en ole nähnyt teitä ennen kuin tänä päivänä. Te olitte mietteissänne kun kuljitte katua; mutta kasvojenne rauhallinen ilme rohkaisi minua, niin että lähetin lapseni teidän luoksenne.
Viimeistä neuvottelua pidettäessä oli siis se puoli asiata aivan samalla kannalla kuin alussakin. Mutta, herra, tiesi Phoebe, meillähän on vasta viisi haararataa. Onko kuudes mykkä? Kuudesko? Ah! sanoi Barbox Veljekset leukaansa hieroen. Se on se tie, muistattehan, jota kuljin käydessäni teille hakemassa tuota pientä lahjaa. Se on sen juttu, Phoebe.
Hetken kuluttua Lamppu taas uudella kierrolla sai lystilliset kasvonsa vieläkin paistavammiksi; ja Phoebe katsahti iloisilla silmillään, joiden ripsillä pieni vesihelmi kiilteli, vuoroin isään, nypläystyöhön ja vieraasen.
Sentähden hän kerran, kun hän sai sellaisen kohtauksen, pudotti lapsen käsistään, ja tämä tapaturma tapahtui. Se oli oikein pahasti tehty, sanoi Barbox Veljekset, otsa aivan rypyssä, että hän meni naimisiin virkkaamatta mitään salaisesta taudistaan. No, herra, puolusti Lamppu vainajaa; kyllä mekin, Phoebe ja minä, olemme asiasta puhelleet. Ja, Jumala paratkoon!
Luulittehan te sitä itsekin soittamiseksi, muistattekos, herra? Ja niin se on minustakin! Kaikki on hänestä musiikkia! huudahti Lamppu ihastuksissaan. Kaikki on hänestä musiikkia! Isä ainakin on musiikkia! sanoi Phoebe, osoittaen riemullisesti häntä sormellaan. Isässä on enemmän musiikkia kuin kokonaisessa soittokunnassa! No, no, kultaseni!
Hän laski nyt puolustukseen kohonneen kätensä alemmaksi ja vastasi ylpeästi, aivan kuin hänelle olisi selvinnyt, että toinen oli tottumaton kohteliaasen puhutteluun. Phoebe, sanoi hän, ei voi olla muu tuin Phoebe. Eikö niin? Ei suinkaan. No, arveli tuosta lapsi, mitäs sitten lörpöttelet? Barbox Veljekset katsoi viisaammaksi muuttaa puheenainetta. Mitä te tuolla teette?
Päivän Sana
Muut Etsivät