Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Hän se oli, jonka kunniaa, jonka tulevaisuutta oli koetettu tehdä oikein loistavaksi ja mainehikkaaksi väärällä tavalla anastetulla tämän maailman mammonalla. Hän se oli, jonka sydämeen jo nuorena oli istutettu se periaate, että ihmisen suurin onni tässä maailmassa on rikkaus, saipa häntä sitten mitä vielä saikin.
Minä ihailen tuota oppia yleisenä periaatteena. Tiedän, että jos sitä seuraisimme, niin pahasta pääsisimme. Periaate on kelpaamaton, joka ei ehdottomasti sovellu jokaiseen niistä yksityiskohdista, jotka sen piiriin kuuluvat. Eikö niin? No niin, olkoon, sanoi äiti päättäväisesti hetken mietittyään, minä väitän, että se soveltuukin.
Tämä periaate oli siihen määrään asti juurtunut Kassayn sydämeen, että hän koulu-aikanansa, jos hänen saappaansa olivat rikki kuluneet, oli valmis ennemmin tekemään itsensä sairaaksi, kunnes sai rahaa kotoa, kuin olisi suutarilta mitään velaksi ottanut.
Suomalaisista piti tulla kreikkalaisia, joiden sankarvartaloita Elma rakasti museoiden taideveistoksissa. Suomessa piti saada versoa vapaus, naissivistys ja tasa-arvoisuus eri kansanluokkien kesken. Se oli Elman elämän periaate. Mutta kuitenkin Elman sielussa oli jo soraääniä.
Mutta se on pirullinen periaate! huudahdin kiivaasti. Kris, nyt sinä olet oikein häjy! Sitä minä tarkoitan, mitä sanonkin, minä vastasin, ja pysyn sanassani. Kukas muu kuin valheen isä on keksinyt ruveta vihaamaan hyvää ja pitämään lukkojen ja telkien takana luontomme taivaallisinta osaa, niin ettemme suurimpana osana elämästämme tiedä sitä edes olevankaan?
Anna ei koskaan voinut täyttää sitä tyhjyyttä, joka sen perästä tuli taloon. Rouva Huovinen eli "komesrotinna", kuten hän vaati palvelijoitaan sanomaan, oli hyvin toimelias ja reipas nainen ja täynnä periaatteita, joita hän innokkaasti koetti teroittaa ympäristöönsä. Sanat "periaate" ja "prinsiippi" kaikuivat aina Annan korvissa, kun täti johtui hänen mieleensä.
Ei, tiedäppäs, se on minun pääperiaatteitani kuta merkillisemmältä jokin asia näyttää, sitä vähemmän on siitä tehtävä kyselyjä.» »Varsin terve periaate», huomautti juristi. »Mutta se ei ole estänyt minua tekemästä omintakeisia havaintoja», huomautti Enfield. »Talo tuskin on asuinrakennuksen näköinen.
Elysée säpsähti omituisesti kuullessansa vanhan opettajansa äänen, tämän saman miehen, joka oli tehnyt hänet siksi, mikä hän oli: »Niin, pikku Elyni»... Pikku Ely oli pari jalkaa häntä pitempi ja sitä paitsi jo jotenkin harmaatukkainen. »Niin, ne ajat ovat olleet, Ely, tosikuninkaita ei ole enään. Kuningasvallan periaate elää ehkä vielä, mutta sopivia miehiä ei löydy enää.
Vaikkapa ei periaate, että kaikkein täytyy samalla tavalla ottaa osaa sekä työhön että nautinnoihin, olisikaan ainoa inhimillinen ja järkevä yhteiskunnan perustus, toteuttaisimme sen kuitenkin ainoana kansallistaloudelliselta kannalta katsoen oikeana periaatteena, sillä todellista yhteistoimintaa ei voi tuotannon alalle syntyä, ennenkuin itsekkäisyyden ja omanvoitonpyynnin hajottava vaikutus on lakannut».
Mutta jos emme pane alttiiksi mitään, emme myöskään mitään voita, se ainakin on varma. Tämän, jokapäiväisen kokemuksen alkuviisauden on nyt William James korottanut filosofiseksi periaatteeksi ja tehnyt siitä yhden pragmatisen filosofiansa tukipylväitä. Jokaisen elämänkatsomuksen keskuspiste on kysymys elämän arvosta. Sovittakaamme mainittu periaate tähän kysymykseen. Juuri siitä alussa lähdin.
Päivän Sana
Muut Etsivät