Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Hän palasi siis kotiin ja odotti kaikessa rauhassa aina sydänyöhön asti. Mutta sitten hänen levottomuutensa ja pelkonsa kiihtyi kahta suuremmaksi. Hän ei uskaltanut itkeä eikä valittaakaan, sillä asiahan oli pidettävä naapureilta salassa, mutta sydämessään hän katui uteliaisuuttansa ja sekaantumistaan lankonsa asioihin. Hän valvoi tuskissaan kaiken yötä ja kiiruhti aamulla jälleen lankonsa luo.
Kun muutamat hänen palvelijoistansa kertoivat hänelle noista suurenmoisista viina-astioista, joista ei kenkään tietänyt, kuka ne oli toimittanut sinne, kiihtyi tämä hänen pelkonsa yhä, sillä hän oli vakuutettu siitä, että joku hänen omista taikka hänen vävymiehensä vihamiehistä oli tehnyt hänelle nämät kepposet, siten saadaksensa rahvaan yltymään raivoon.
Miten voin luulla, että vaimoni ei tekisi, mitä niin hartaasti olen pyytänyt, täytyyhän hänen ymmärtää, miten suuren merkityksen olen pannut tuohon näöltään niin vähäpätöiseen asiaan. Oi niin, varmasti olen tehnyt paljon vääryyttä Doraani kohtaan." Ja tuuditettuaan pelkonsa uneen sisällisten yksinpuhelujensa avulla, avasi hän melkoista keventyneemmällä mielellä oven ja astui sisään.
Mutta hänen Jumalan=pelkonsa oli nuori ja niin juurtumaton, ett'ei se woinut kauemmin kestää siinä kiusauksen helteessä. Hänen tienoillansa ei ollut ketään, jolle hän olisi woinut sydämensä awata ja joka olisi häntä kiusausten hetkinä tukenut ja lohduttanut, ja kumminkin olisi hän lohdutusta tarwinnut.
Hänen täytyi astua alas. Portaat olivat vielä täynnä hirsiä ja tuhkaa. Näitä alaspäin vanki-raukka sysättiin ja hänen vangitsiansa seurasi. Lopulta he pääsivät pohjalle. Hegio tunsi nyt, että hän vedettiin kappale matkaa eteenpäin umpi-pimeässä. Hänen pelkonsa oli suurempi kuin koskaan ennen. Tällä hetkellä hän maisti kuoleman katkeruutta. Tuosta Hegio käskettiin laskeuta maahan.
Sinun täytyy antaa minulle jotakin väkevätä, minä muutoin pyörryn, sanoi hän. Ole Bull toi sampanjaa, ja Torger joi lasin toisensa perästä aivan kuin se olisi ollut vilvoitusjuomaa. Se oli hänestä niin makeata ja hyvää, ja semmoista viiniä hän ei ennen ollut nähnyt. Hän unohti koko pelkonsa ja tuli oikein rohkeaksi.
Marcello kertoi tarkoille kuulijattareillensa kaikki kohdat kääntymisestänsä Romassa ja kuunteli sitte ilolla heidän kertomuksiansa. Nyt oli kerrassaan pelkonsa sisarensa ja Naomin tähden haihtunut; hän näki ja huomasi Herran tehneen ihmeitä heissä, ja hänen ilonsa oli vielä sitä suurempi kun hän ei koskaan ollut uskaltanut täydellisesti toivoa tätä onnea.
Tohtori, joka ei alussa antanut taudille mitään merkitystä, huomasi kuitenkin pian, ett'ei se ollutkaan niin vaaratonta, ja kun hän vaikka sitä tuskin olisi voinut aavistaa kuitenkin piti pienoisesta, kasvoi hänen pelkonsa kohta yhtä suureksi kuin Liisankin. Mutta se ilmausi toisella tavalla.
Vaikka hekin kovasti juoksivat, tuli liekki yhä likemmäksi ja likemmäksi; tukehduttava savu asettui niin tiiviisti pitkin maata, että he ainoasti takanansa olevasta paukkeesta taisivat päättää seurattavan suunnan. Pelkonsa lisäksi näkivät he vielä itsensä piiritetyksi lukemattomilla mustilla ja kirjavilla käärmeillä.
Hän pysähtyi hämmästyneenä ja viina, jonka hän varovasti oli pannut piiloon, juohtui ensin ehdottomasti hänen ajatuksiinsa. "Mutta kuinka lieneekään, ei tuo oikein viinalta kuulu," sanoi kortinlyöjä itsekseen. Hänen pelkonsa asettui tykkönään, koska hän vähän ajan perästä alinomaa satavain lumihiuteitten välitse näki leimuuvan tulen ja iloiset ihmiset sen ympärillä.
Päivän Sana
Muut Etsivät