Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Tyttö pelästyi ja näytti tahtovan juosta ulos, mutta vaieten ja väsyneenä raukesi kuitenkin läheiselle pehmeälle istuimelle. "
Woin kohta sanoa, että koko paroni ei ole muuta kuin minä." Paroni meni sisimpään huoneesensa, heittäysi pehmeälle sohwalle, ja hänen kaswonsa näyttiwät waaleammille kuin äsken. "Merkillistä", sanoi hän itsekseen. "Olen warma, että hän on yhtäläinen kuin muutkin sellaiset.
Sieltä tuuppasi hän heiniä pari käärämää alas hevosille hinkalossa, kallistui siitä pehmeälle, kahisevalle vuoteelle ja, hetken mietiskeltyänsä vaimonsa »kiivasta sydäntä», nukkui raskaasen uneen. Tuli yö, kylmä halla-yö, mutta Timoa ei kuulunut.
Ja niin mentiin jo hyvä matka peräkanaa, kun Olli huomasi että pako kovalla maalla oli mahdotonta, ja piilotteleminen aukealla kedolla vieläkin mahdottomampi. Hän ohjasi siis askeleensa pehmeälle, vasta kynnetylle pellolle, luullen, ett'ei emo sinne viitsisi tulla perässä. Mutta emo tuli vain. Olli koki lyhvillä säärillään kahlata, min pääsi. Mutta onnensa oli kova: hän kompastui. Ja voi kauheata!
Tuntien että hän voisi jälleen ruveta nojalleen ikkunaa vasten ja katsomaan ulos, hän meni ja sulki ikkunat, ollakseen uskollisempi omalle itselleen kuin silloin, veti vielä tummat uutimet eteen, niin että huoneeseen tuli jotenkin hämärä. Hän heittäytyi istumaan pehmeälle sohvalle, venytti käsiään, ja haukotteli; huomasi että häntä janottaa, meni ja joi ja tuli samaan paikkaan jälleen istumaan.
Istu vaan, sanoi hän Henrikille, joka haki itselleen paikkaa ja epäili istua pehmeälle vuoteelle. Uuno istui tuolille hänen suurilehtisten palmukasviensa väliin. Ja mamma itse nojatuoliin. Ja tuossa on kitarrikin vielä, sanoi Henrik huomattuaan seinässä mamman vanhan kitarrin. Ja siinä on kaikki kielet. Soita mamma, ei mutta todellakin .
Enimmin pelkäsi Helena käärmeitä ja hän kauhistui usein astuessaan jollekin pehmeälle, jolla oli jotakin yhtäläisyyttä näiden eläinten niljakan nahan kanssa. Hänen kenkänsä olivat aikoja sitte rikki kuluneet ja hän oli sentähden villien luona ollessaan laittanut itsellensä kengurun nahasta parin "mokasinia", jotka olivat hänelle oivallisena apuna metsässä.
Jo kiipee hän pengertä pitkin, jo heittäytyy hän tuuhean koivun varjoon selälleen pehmeälle sammalikolle. Käykö hän nukkumaan? Ei! Levällään ovat hänen silmänsä yhäti taivaasen käännettyinä. Nyt ei ole enää näkyvissä lintujakaan. Muutamat hajanaiset pilven hattarat vaan hämmentävät taivaan sinistä yksitoikkoisuutta. Niin, pilven hattarat!
Täällä se laski hänen pehmeälle nurmelle ja nuoleskeli lempeästi kasvoja ja käsiä, siksi kuin hän jälleen tointui ja ihmetellen suurilla silmillään ympärillensä katseli. Pian hän huomasi missä vaarassa henkensä oli ollut, hän silitteli uskollista Sultaniansa mitä hennommin, siitä jalo eläin näkyi iloitsevan, vieläpä hyväilevänki.
Päivän Sana
Muut Etsivät