Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
»Kiitos tai neljä, tahdot kai sanoa; mutta se ei ole laina, se sellainen.» Hän otti esiin lompakkonsa ja ojensi maksuosoituksen Berveniä kohti... »niin, kiitos vaan, Jörgen, tässä saat sen takaisin!» »Ei, ei, kyllä minä totta tarkoitan» hän tarjosi sitä Bervenille »se on kuitenkin kerran maksettava ... en tahdo, että sekin vielä on minua painamassa.»
Säästö, mitä Elsalla oli, se oli mennyttä jo. Mitäs nyt eteen? Tällaista pelkoa ja huolta toimeentulosta hän ei ollut koskaan tuntenut. Se oli kauheaa. Se vaivasi yöt ja päivät. Illoin esti unen tulemasta, aamuin pyyhkäsi se sen silmistä, kun vielä tuntui väsyttävän lyhyen, levottoman nukkumisen jälkeen. Ja päivällä oli huoli painamassa mieltä joka hetki.
Hänen tuli hauskempi olla, ja pirteänä hän käveli edelleen Anttia vastaan. Siinä, missä näkyi Viuhkuraisen vaarallisin mutka ja vaahto roivi korkeaa rantaa, tuli Antti puiden takaa esille, Molempien ilo oli suuri. "Lähdin... kun ei kotona ehdi monta sanaa puhua. Paljon on mieltäni painamassa, yksi asia sentään kaikkein kamalin", sanoi Hanna. He istuivat polun viereen.
Kansaa kaikenlaista palkeita painamassa. ILMARINEN: Nouse poika katsomahan, joko yöhyt valkenevi? Siellä täällä vuorten päällä vain on kaukainen kajastus lienevät kylätulia. ILMARINEN: Painakaatte palkehia, painakaa paljoa kovemmin, jotta nousis liekkilippu Ilmarin sepon pajasta, kohoaisi korkealle, kertoisi suurihin kylihin: »Takoen surevi Seppo, työtä tehden sankar'kansa.» Painakaatte!
Onko se se tieto, että meidän joukossamme veriset sodat riehuvat, että me tuomitsemme ihmisiä kuolemaan tai elinkautiseen vankeuteen, että toisilla meistä on rajaton valta toisten yli, tai että toiset voivat olla joukossamme upporikkaita ja toiset ryysykerjäläisiä, vai mitkä yhteiskunnalliset epäkohdat lienevätkään meitä painamassa?
Elämä on täynnä huolia ja vastuksia, aina on jotain vinossa ja väärässä, aina on pilvi kotia painamassa. Mies on raskaalla mielellä kotilietensä ääressä, ja kaikki korukapineet hänen ympärillään tuntuvat hänestä maanalaisilta miinoilta, valmiina räjähtämään millä hetkellä tahansa.
Ensin, kun Henrik läksi Johanneksen luota, valloittivat iloiset ajatukset ja työsuunnitelmat hänen mielensä, mutta mitä kauemmas hän tuli, sitä painavammin kalvoi häntä taas tämä suru, josta hän ei voinut keksiä mitään pääsyä. "Mutta se taitaa kuulua minun tasapainooni, että minulla aina on elämänilon rinnalla myöskin joku suru painamassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät